— Se hyvä, että sinä o'ot nöyrä.
Samassa nousi johtajatar ylös. Hän käski Annan poikineen tulla hänen jälessään. He menivät sisähuoneiden kautta luokkahuoneisiin. Sami ei rohjennut silmäillä muualle kuin lattiaan.
Johtajatar kokosi kaikki lapset samaan huoneeseen, siihen, missä rukoukset pidettiin ja missä ensi luokka oleili. Hänen mielestään oli Samin rikoksella niin suuri arvo, että hän oikein juhlallisesti tahtoi painaa kaikkein mieleen sen pahuuden seuraukset. Hänelle oli uskottu kaupungin hienon väen lasten kasvatus, niin hänkö sallisi koulussaan harjoitettavan sellaista pahetta kuin tappelua! Ei koskaan — ei!
Samilla veret hehkuivat poskilla ja hänellä oli kuuma olla. Johtajatar kutsui hänet pöydän tykö ja siellä sai Sami tehdä ääneen anteeksipyynnön. Lapset ja Anna kuuntelivat päältä. Sitte käskettiin Sami ja Jori kahden kesken johtajattaren huoneeseen, minne ei saanut muita tulla kuin hän itse.
Jorin kasvoilla oli hienoa, ilkkuvaa ivaa, mutta veri Samin poskista oli jo noussut hiusrajaan asti. Vaan anteeksipyynnön hän teki Jorille, sillä johtajatar sai hänet kokonaan nöyrtymään, kun puhui lempeällä äänellä heidän välistään. Ja Sami pääsi taas pulpettiinsa entiselle paikalleen, kun oli nuo anteeksipyynnöt tehnyt.
Anna lähti kotiinsa ja oli hyvillään, että entäpä se Sami silti vielä koulussa hyvinkin toimeen tulee. Hän meni katua, josta tie hieman pisti viteeseen nisupuotiin. Anna poikkesi ostamaan vehnäisiä, sillä kannattihan antaa Samille toppakahvia, kun hän koulusta tulee.
XI.
Ihmisiä virtaili tänään tanttein kouluhuoneissa, sillä nyt oli tutkintopäivä. Akkunat oli avattu ilmanvaihdon takia ja huoneissa vallitsi terve, raitis ilma. Kesäinen tuoksu hajahti jo ulkona, sillä oli toukokuun loppupäiviä. Lapset olivat tavallista juhlallisemmissa pukineissa ja opettajat olivat mustissa leningeissä. Lasten vanhempia ja holhoojia oli tullut kuuntelemaan ja niiden joukossa oli Annakin. Muutamassa loukossa hän seisoi ja kuunteli tarkkuudella. Anna teki havainnoita itsekseen, miten mikin Samin luokkatoveri osasi ja oliko Sami muita huonompi. Hän oli aina, miksikä sitte, peljännyt, ettei se Sami siellä koulussa taida mitään. Väliin oikein vaivaksi paneutui hänessä tuo pelko ja vaikka Sami lukikin kotona, teki hänen mieli hopittaa poikaa kahta uutterammin lukemaan. Sami oli nyt viime luokalla ja ulos pääsemäisillään tanttein koulusta.
Anna teki itsekseen sen huomion, ett'ei Sami heikoimpia oppilaita ole. Vastaukset olivat varmat ja oikeat eikä koskaan joutunut Sami kiini. Toista oli Svean kanssa, joka myös nyt oli viime luokalla. Hän ei ollut koskaan varma vastauksissaan eikä väliin tiennyt mitään. Mutta kun opettajatar häntä onkimalla onki, sanoi itse ensin puoleksi, niin jo lopuksi tuli välttävä vastaus.
Konsulinna istui tuolla peräseinällä muiden rouvien kanssa heitä varta vasten asetetuilla tuoleilla. Anna loukossaan seisoi puolikasvaneiden poikien ja tyttöjen, oppilaiden varttuneempien siskojen, takana. Hän oli hyvillään tästäkin asemastaan ja nautti Samin hyvistä vastauksista. Oli niin hyvä hänen mielestään, ett'ei Sami tyhmyydellään ja taitamattomuudellaan pilannut tätä vallasväen oppilaitosta. Sitä hän oli aina peljännyt, se pelko hänessä väliin vaivaksi paneutunut, mutta nyt hän huomasi että turhaa hän olikin huolehtinut.