Mitään apua Samin elatukseksi ei Anna ollut Lindmanin nuorelta herralta saanut koko Samin pitkänä elinaikana. Nyt tuli hänelle mieleen pienoinen uhka lähettää poika pyytämään isältään apua.
Sami pirtissä mietti, menisiköhän hän sinne, minne Anna häntä neuvoi. Hän muisti äitinsä kertoneen palvelleensa ennen monet vuodet Lindmanilla. Ehkä ne sentähden siellä antaisivatkin… Mutta miksi äiti oli niin kummallinen?
Sami pani kuitenkin päälleen vanhan päällysnuttunsa, mistä pumpulit pois tursusivat, vuori kun oli useasta kohden rikki. Se päällysnuttu oli jo ennen Samille tuloaan palvellut monet vuodet raatimies Ahlbomin nuorta herraa, niin ettei ollut, kumma, jos se tahtoi keventää painoaan. Ja Sami lähti Lindmanin taloon.
Tultuaan Lindmanin talon luokse mietti Sami, että mistä hän sisälle menisi, portistako vai tuosta kadulle johtavasta konttoorin ovesta. Äiti oli sanonut, että hänen pitäisi tavata nuorta herraa, joka nyt kuuluu olevan isäntänäkin. Sehän on semmoinen juro ja tyhmä, oli Sami kuullut kerrottavan. Ja nuo Lindmanin nuoren herran ominaisuudet ikäänkuin rohkaisivat Samin menemään hänen puheelleen. Ja olivat kai ne maisteritkin, joiden kotona hän oli usein käynyt, niin arvokkaita kuin tuokin… kauppiaan poika.
Sami meni konttoorin ovesta. Hän pääsi pieneen eteiseen, soitti siellä ovikelloa, mikä alkoi kilisemään yhtenään, ja odotti korvat porhollaan, millainen se olisi, joka sieltä avaamaan tulisi. Tuossa vähän aikaa seisoessaan juolahti Samin mieleen, että kyllä hän on kummalla asialla — ihka oudosta talosta rahaa pyytämässä. Hän on nyt suoraan kerjäämässä… kun tulikin lähdettyä!
Tultiin avaamaan ovea. Nuo askeleet tuolla oven toisella puolella olivat Samista niin jännittävät ja jo niistä koetti hän arvata, millainen avaaja olisi.
Ja avaaja oli itse nuori herra. Hän katsoi Samia pitkään, peräysi hiukan konttooriin, jotta Sami pääsi sisälle ja jäi sitte seisomaan ja kysyvästi katsomaan Samia.
Häntä sanottiin vielä nuoreksi herraksi, vaikka kyllä hän jo likellä neljääkymmentä oli. Mutta kun hän ei ollut joutunut mihinkään toimeen eikä kotonaan suuria tehnyt, niin pysyi hänellä tuo nimitys.
Tuossa nuoren herran edessä seisoessaan tunsi Sami hätäytyvänsä, ajatukset häneltä karkasivat ja hän seisoi vain ja katsoi.
— Mitä teillä on asiaa?