— Taidat saada nuhteita.
— Olisiko kumma, jos saisinkin. Ja saankin —.
— Kyllä minäkin saan olla vielä kontrollin alla tänä iltana, nauroi Risto.
— Kenen?
— Äitini. Ei hän pane koskaan ennen maata senjälkeen kun tulin ylioppilaaksi, ennenkun minä olen tullut kotiin. Arvaathan mitä varten?
Suoma naurahti.
— Hän rakastaa sinua niin paljon.
— Ei kai se valvominen vihasta lähde, myönsi Ristokin.
V.
Tuittuisena palasi Risto vaarin luota. Siellä oli nyt oikein väellä oteltu, miksi mieheksi Risto vasta maailmassa rupeaisi. Lakimieheksi! Lakimieheksi!, oli Risto huudahdellut.