— O'onpa häntä muuan ylioppilas.
— Jassoo studentti. Täällä on tuolia. Minä vanha mies en osaa olla kohtelias nuorille… —
Ukko koetti saada kasvoihinsa nauruntapaista.
— Ja tupakkaa on tuolla pulpetilla.
— Kiitoksia.
Risto paneutui taloksi ja veteli haikuja. — Vai olette te Mustaparran poika.
— Olen.
— Mustaparta oli kelpo merimies.
— Herra patruuni suo anteeksi, mutta minä pyytäisin vähän avustusta —, alotteli Risto.
Ukko pysähtyi kuin säikäyksen lyömänä kävelystään. Ei ollut sitte kuulevinaan, vaan jatkoi kävelyään. Risto mietti mennä huutamaan hänelle korvaan, että rupeaako se herra patruuni takuuseen.