Mutta seuraavana päivänä hän tuli ja talottui. Äiti ihmetellen katseli hänen tavaroitaan, joita oli pienonen, höyläämätön laatikko, jollaisessa lasitehtaat lähettävät tuotteensa maailmalle, tyhjä sikaarilaatikko ja muutamia poria, meisseleitä ja pistimiä siinä.
Sillä aikaa kun äiti oli valmistelemassa kahvia uudelle tulokkaalle, kerkesi tämä asettaa koko ammattinsa ikkunalle: pari suurta mustaa pulloa, joissa oli jotain hapon seotusta, niissä nauhoilla ympäröittyjä metallilankoja, jotain sähkön valmistamiskommervenkkiä, muutamia posliinisia telefooninastoja, pari sähkösoittokelloa ja telefoonin kuulostin. Ja ikkunaan oli tuota pikaa liisteröitynä valkonen paperikaistale seuraavalla kirjoituksella: "Telefonmekanikern ingeniören Agis Punkt uppsätter och reparerar alla slags elektriska apparater. Stort lager af elektriska varor."
Ja kun Mustaparran leski toi kahvea, tuumi herra insinööri osottaen laitoksiaan:
— Eikö se otta kaunis ulos?
Äiti oli valkonen ja punanen, tuskin pysyi tarjotin hänen kädessään ja kun hän pääsi kyökkiinsä, päästi hän ilmoille kaikella jännityksellä tukahduttamansa naurun, jotta seinät järisivät. Ihmetellen hän kertoi miehestä Ristolle hänen tultua luennolta. Risto otti hiivoja asiaksi, meni esitteleimään hänelle ja palasi kohta sydänalaansa naurusta pidellen.
Kyllä nyt olemme saaneet oikein sankari Agiksen asukkaaksemme, nauroi Risto äidille palattuaan kyökkiin mahtavassa honotuksessa, jonka äärimmäiset ääniaallot heikkona hyminänä kuuluivat herra Agiksenkin huoneeseen, joka paraikaa galvanoi — kuten hän Ristolle sanoi.
Mutta herra Agis oli hyvin mieltynyt asuntoonsa, haki taskuistaan jotain paperossin päätä ja asettui sitä sitte tyytyväisenä imemään. Nyt alkoi hän asettaa kaappiin vaatteitaan tuosta omituisesta lautalaatikosta ja syventyi hetkeksi niiden kehnoutta tutkimaan. Mutta murheen hän ei antanut rasittaa mieltänsä, vaan vihelsi iloista marssia ja asteli huoneen lattiaa kuin onnellisin olento maailmassa.
— Jasso pöytä olla valmis! sanoi hän iloisesti äidin kutsumukseen ruoalle ja astui saliin aterioimaan yhdessä Riston ja hänen tovereittensa kanssa. Risto esitteli herra insinööri Agis Punktin tovereilleen, jotka katselivat miestä arvonannolla, sillä hänen ulkomuotonsa oli sievä ja päällä oleva puku soma. Sen lisäksi oli käytöksessä kaunis pyöreys ja hänen tapansa syödä ylimyksellinen. Herra Agis oli käytöksellään pannut nuo talonpoikaisylioppilaat ujoilemaan itseään, mutta Risto tuskin voi olla nauramatta muistaessaan hänen purkkejaan ja yli olkansa hän kohteli herra Agista. Kun sitte päivällisen jälkeen Risto kertoi tovereilleen sen ympäristön, jossa tämä hieno sielu majaili, niin nauroivat he yhdessä, mille herra Agis varmaan olisi suuttunut. Itseään häntä ei enää nähty sinä päivänä. Oli vain varoittanut äitiä, ettei hänen tavaroihinsa saataisi koskea, sillä ne olivat hengenvaarallisia ja kuolema voisi olla seurauksena.
Sitten oli hän mennyt ulos. Ja kun äiti seuraavana aamuna meni viemään kahvia hänelle, tapasi hän matot lattialla kummallisesti läjässä, yhden vaatekappaleen siellä ja toisen täällä, itse herra Agiksen poksahtelemassa syvintä unta sängyssään ja tyhjän pullon sängyn vieressä. Äiti ymmärsi jo, kummoinen on hänen uusi asujamensa.
Mitään kauppaystäviä ei herra Agiksella näkynyt. Risto niitä odotteli hartaimmalla halulla ja käski äidinkin osottaa hänellekin, jos hän sattuisi huomaamaan. Mutta ei tullut ketään. Päivillä herra Agis jotain viilaili huoneessaan, mutta yöt hän oli melkein aina poissa. "Karhuja" hänen luonaan kävi ja renttumaisia herrasmiehiä. Äiti odotti maksoa huoneesta ja ruoasta puoli toista kuukautta, ennenkun meni velkomaan. Herra Agis ei ollut muistanutkaan, että on jo kulunut kuukausi. Hän lupasi viikon takaa maksaa, söi ja joi rentona vain.