— Onko se Lulle?
— On.
— Oleppa hyvä ja tule tänään nyt kohta luokseni! Vietän nimipäivääni ja haluaisin nähdä nuorempiakin ystäviäni luonani. Lasi totia ja vistiä — siinähän ne tosin ovat vanhan pojan nimipäivät, mutta noudata nyt kutsua!
— Onko se setä Tujulin?
— On.
— Onnea. Mutta minun on pakko kieltäytyä, sillä äsken juuri lupauduin menemään vanhan toverini, vankilantirehtööri Lasse Silfvenin luo, joka on käymässä kaupungissa. Kiitos vain kutsusta!
— Mitä? Etkö aio tulla?
— Setä suo anteeksi, mutta minun on mahdoton tulla, rukoili Lulle.
— Minulla on sopiva ehdotus. Tule yhdessä herra Silfvenin kanssa! Kaikessa tapauksessa et jääne pois, sillä ilman sinua ei vististä tule mitään.
— Minä tulen yhdessä hänen kanssaan, myöntyi jo Lulle.