— Sinä, Runo, juot vain kahvia!
— Niin minä — minä odotan, mitä tässä tuleman pitää, vastasi Runo suupielissä täysi iva.
— Mutta miten ihmeesti sinä olet muuttunut entisestä!
Aina tutki häntä silmillään kuin partsikka elukkaa, jota hän aikoo ostaa. Katse naulattuna Runon silmiin kysyi hän häneltä:
— Mitä sinä olet tuolla Helsingissä tehnyt?
Se kysymys teki Runolle pahaa kuin puukon isku sydämeen. Hän menetti tasapainonsa ja häkälti:
— Mi-minäkö? Minun täytyy sanoa, että sinä olet maalaismaisen tungetteleva…
— Mutta Aina epäilee, ehätti Cajanus puolustelemaan rouvaansa.
— Olen valmistellut uutta suurta teosta, vastasi Runo, vaikka hän miettikin, että Ainan kysymys ei ansaitseisi vastausta.
— Mutta onko sinulla todella lahjoja? Kuinka sinä tarvitset niin hirveän pitkät ajat?