— Valmistukaa! Tänne tulee pormestari. Runo, menee häntä vastaan ottamaan eteiseen! puhui kiivaasti Aina, tullen huoneeseen mustassa leningissä.
Verannasta kuului askeleita. Runo lähti niitä kohti. Cajanus laitteli itseään peilin edessä ja Aina pudisteli kädellään hänen takkinsa hartijoilta tomua. Kohta astui sisälle pormestari Cajander, hienosti puettu vanha herra, Runon seuraamana:
— Minä arvasin, että herrasväki on jo saapunut ja sentähden tulin minä testamentin takia tänne.
Cajander kumarsi ja Runo osoitti häntä kohteliaasti istumaan.
— Pastori Roos, kuten herrasväki tietää, oli hyvä ystäväni ja minulla valmistutti tuo rakastettava vainaja testamenttinsa.
Cajander istuutui, veti huolella lasketun paperin povitaskustaan ja pyysi saada lukea sen. Kun siihen oli suostuttu, luki hän:
— Minä allekirjoittanut olen asiaa tarkoin harkittuani tänä päivänä vapaasta tahdosta laatinut kuoloni varalta seuraavan testamentin. Ja on kiinteä ja irtain omaisuuteni, kun kaikkivaltias Jumala kutsuu minut pois täältä, lankeava kuin seuraa:
1:si. Koska olen omaisuuteni itse hankkinut eikä edesmennyt vaimoni ole siitä enää mitään saamassa, niin tahdon, että noudattamalla testamentin jälkimäistä puolta tyttäreni Aina tai, jos hän kuolisi ennen minua, hänen rintaperillisensä, jos niitä on, saavat kaiken sekä kiinteän että irtaimen omaisuuteni. Ell'ei hänellä ole rintaperillisiä, niin on koko omaisuuteni käytettävä toisessa kohdassa mainitulla tavalla.
2:si. Ensin päältäpäin omaisuudestani, mikä jälkeen jääpi, lohkaistaan viisi tuhatta (5,000) markkaa ja säilytetään erityistä tarkoitusta varten, josta määräykset löytyvät sinetilläni suljetussa kirjeessä, mikä saadaan avata vasta kahden vuoden takaa kuolemani jälkeen. Tämän asian lähempi huoli jätetään kaupungin pormestarin huostaan. — Olen nyt tehtäväni tehnyt ja jätän tämän kappaleen teille. Toinen on kaupungin arkistossa.
Samassa kumarsi pormestari ja poistui. Ei kukaan mennyt häntä saattamaan. Äännettömyys oli hetken huoneessa. Runo katseli tuskainen ilme kasvoilla ikkunasta ja Aina ja Cajanus silmäilivät sanatonna toisiaan.