»En tiedä muuta, kuin että hän asuu kotipitäjäässäni».
Vierimmäisen pöydän luo, jossa istui kaupungin kauppamiehiä, tuli nyt raatimies X. Ylioppilaitten silmät kääntyivät häneen, niinkuin tuliaan ainakin, ja kun tämä toveriensa pariin istui, kuulivat ylioppilaat hänen sanovan:
»Kauppias Björk jätti äsken konkurssianomuksen. Ja sen mukaan on hän melkein häviön oma. 150,000 omaisuutta, 130,000 velkaa».
»Sitäpä tässä jo aavistettiin» — sanoi eräs kauppias. »Tiedetäänkö syytä konkurssiin? Luultavasti Sult ja Kåhrström?»
»Siltäpä näyttää; mutta vaikea on vielä päättää, miten asian todellinen laita on».
»Ja tiedetäänkö varmaan, minne Sult ja Kåhrström ovat paenneet?»
»Ei varmaan, mutta arvattavasti Englantiin».
»Tiedetäänkö, kuka tämän konkurssin kautta tulee enimmän kärsimään?» — kysyi eräs ylioppilaista, joka näkyi olevan tuttu raatimiehelle.
»Ei varmasti; mutta näyttääpä siltä, kuin tulisi koko joukko yksityisiä konkurssiin sekaantumaan», vastasi raatimies.
Mutta ne asiat, jotka kauppamiehiä huvittavat, eivät huvita ylioppilaita. Nämä eivät huolineet ruveta asiaa punnitsemaan, niinkuin kauppiaat tekivät. Kun olivat uutisen kuulleet, olivat he tyydytetyt, ja pian sen jälkeen kuultiin heidän juttelevan ihan toisista asioista.