Pari, kolme on hän jo avannut; ne eivät sisällä muuta kuin ilmoituksia kauppaneuvoksen kirjoittamain kirjeitten perilletulosta. Nyt avaa hän neljännen ja lukee sen.

Koko hänen olentonsa muuttuu: hän pyyhkii uudestaan silmälasia, ikäänkuin epäillen tokko hän on nähnyt oikein, ja lukee taasen. Hänen vartalonsa käy suoremmaksi; hänen silmänsä säihkyvät; hän nousee ja käy kiireesti pari kertaa lattian poikki sanaa sanomatta; järjestyksen huutokaan ei nyt pääse hänen suustaan. Sitte istuu hän taasen, avaa jäljellä olevat kaksi kirjettä; mutta niiden lukeminen näkyy vaan yhä enemmän häntä suututtavan. Sillä kun hän ne on lukenut, puristaa hän ne kaikki kolme yhteen kokoon ja pistää ne taskuunsa, pukeutuu kiireesti turkkiinsa, valjastuttaa pikaisesti hevosensa ja lähtee ajamaan.

Kirjurit olivat kummastellen nähneet, minkä vaikutuksen viimeksi luetut kirjeet isännässä tekivät. He halusivat uteliaasti tietoa, minne kauppaneuvos aikoi. He saivatkin tietää sen, sillä kovasti huusi kauppaneuvos ajomiehelle: »Aja kestikievaritaloon!»

»Siellä on luultavasti joku matkustavainen kauppias!» sanoivat kirjurit toisilleen.

Antakaamme kauppaneuvoksen ajaa omia matkojaan ja käykäämme katsomaan, mitä nuo kummat kirjeet sisälsivät. Kaksi niistä on Ruotsista, kolmas kauppaneuvoksen omasta kaupungista. Kirjeet, jotka Ruotsista ovat, kuuluvat näin. Ensimmäinen:

»Herra Kauppaneuvos Loo! Surulla täytyy minun ilmoittaa, että Kauppahuone Hirts nyt on perikadon partaalla. Nuori kauppias Albert Hirts, huoneen johtajan poika, on joko isänsä suostumuksella tahi tämän tietämättä antautunut asioihin, jotka ovat syöneet kauppahuoneen kaikki varat, jotta ennen joulua on Kauppahuone konkurssiin menevä. — Lähempiä tietoja vasta. Nyt vaan päätteeksi ilmoitan, että eilen kolme vekseliä, yhteensä 10,000 riksiä, protesteerattiin Hirtsin Kauppahuonetta vastaan. Kunnioittaen

— —».

Toinen:

»Herra Kauppias Loo! Kun oli viime kirjeeni jo postiin pantu, tapasin nuoren kauppiaan A. Hirtsin. Hän kehui olevansa kihloissa Teidän tyttärenne kanssa ja valmiina lähtemään Suomeen häitänsä viettämään. Teidän varoillanne aikoo hän asemaansa parantaa. Hänen velkansa ovat niin suuret, että olen katsonut velvollisuudekseni varoittaa teitä liittymästä häneen. Muutenkin hoetaan hänestä kaikenlaisia asioita, joista jokainen häpäisee häntä ja anastaa häneltä kaikkein rehellisten ihmisten kunnioituksen. Joku näistä jutuista saattaa olla valhe; mutta pelkäänpä, että hän on syyllinen mokiin niihin seikkoihin, joista ei vielä tarkemmin tiedetä.

Kunnioittaen — —».