»Älä sinä ole milläsikään…»
»Vai ette lähde, emäntä!» huudahti Kaisa-Liisa, joka suuresti mieltyi siihen, että Vääräsuu-Jussi ja Silmäpuoli-Mikko pitivät hänen puoltaan. »No, sama se! Mutta jos oikein tarkoin katselemme tuota ristiä veräjän luona, niin olenpa varma siitä, että siinä on toinen hyvin pieni vieressä, vaikkei Jussi sitä kiireessä huomannut; ja se varmaan tietää jotakin. Pieni risti … ketäpä täällä pientä on, muu kuin Liili, ja että risti häntä juuri tarkoittaa, senhän me kaikki näimme. Sillä minkätähden hän muuten olisi niin verinen ollut, kun tupaan astuimme… Varoitus … varoitus! Niin, menkää jos tahdotte, emäntä, se on teidän asianne, mutta muistakaa sanani: ei Lottaa täältä yksin kanneta.»
»Voi, voi!» valitti Lotta, joka Kaisa-Liisan ennustaessa oli pistänyt käärityn ja kauheasti pakottavan jalkansa Jussin tuomaan vesikiuluun.
»Mihin Lotta kannetaan, äiti?» kysyi Liili, joka oli saanut uuden paidan yllensä ja nyt kummastellen katseli outoa näköä tuvassa.
»Hautaan, lapsi, hautaan!» sanoi Kaisa-Liisa juhlallisesti.
»Ja sinne taitaa sinunkin tiesi käydä, ennenkuin tiedätkään, Liili parka!… Niin pieni, niin herttainen, ja katkaistaan kuin kukkanen kentällä kuoleman viikatteella… Mitenkä se virsikirjassa kuuluukaan?» — tokasi Kaisa-Liisan puheeseen Vaarasen Kaisa, joka kaiken aikaa oli päivitellyt, kuinka hän vähällä oli ollut tukehtua, ja nyt viimein huomasi, että hänenkin tulisi asiain menoihin sekaantua.
»Ole vaiti ja mene noutamaan tänne lukkari!» ärjäsi isäntä, jota Vaarasen Kaisan ennustus kovin peloitti. »Eikä tuo taitaisi pahemmaksi olla, jos pistäytyisit Maijan luona» — lisäsi hän, heittäen silmäyksen vaimoonsa.
Emäntään oli niinikään kovasti koskenut Kaisa-Liisan ja Vaarasen Kaisan ennustukset. Liilihän oli hänen ainoa lapsensa. Mutta nöyryyttää itseään siihen määrään…
»Kävisihän päinsä, että Kaisa, kun lukkarin luota palaa, pistäytyy Maijan luona ja … vaikka käskee hänet tänne», sanoi hän vitkallisesti, mieheensä kääntyen.
»Kyllähän se juuri kävisi päinsä, mutta pelkäänpä vain, ettei Maija minusta välitä», tuumaili Vaarasen Kaisa; »Maijalla on omat meininkinsä asioista, eikä hänen puheilleen kaikki pääse.»