»Tuli vihdoin se päivä, jona Antero oli täyttänyt iso-isän ehdon. Nuori, reipas, vakavakatseinen mies istuu pappilan palkollistuvassa viikatetta varteen asettamassa. Muu väki on ulkotöissä. Hän tietää, että hänen koetusaikansa on tänään loppunut.
»'Nyt sinusta tulee rikas mies, Antero; nyt voit ostaa Laarilan takaisin', sanoi siinä eräs piioista, joka oli tehnyt asiaa tupaan ja joka perinnön tähden perillistä suosi, toivoen hänkin tulevansa noista iso-isän rahoista osalliseksi.
»Antero ei vastannut mitään.
»'Nyt olet ollut viisi vuotta täällä pappilassa?'
»'Niin olen', myönsi Antero.
»'Kaiketi saat sinä samalla hinnalla ostaa takaisin Laarilan kuin se huutokaupassa myytiin?'
»'Enköpähän saane.'
»'Tiesi, mikä sinuun on mennyt; sinä et ole enää sama mies kuin tänne tullessasi.'
»'Niinkö luulet, Liisa? — Siitä kiitän iso-isävainajaa ja pastoria.'
»'Soo!' Liisa katsoi pitkään toivottua ylkää.