»Odottaen seisoivat siinä isä ja poika. Liikutettuna katseli pastori nuorta miestä. Vihdoin alkoi hän:
»'Nyt on koetusaikasi umpeen kulunut. Ehdon, jonka iso-isäsi testamentti sinulle määräsi, olet kunnolla suorittanut. Sinä tulit tänne siinä varmassa uskossa, että kun nuo viisi vuotta oli kulunut, saisit suuren rahasumman. Mutta ettei työmies voi kovinkaan suuria rahasummia koota, lienet jo itse kokenut, ja sentähden luulen, että nyt, kun ajattelet, mitä iso-isäsi tarkoitti tuolla ehdollansa, sinä siitä olet hänelle kiitollisempi kuin hänen rahastansa. Ahkeruudellaan oli vanha Laarila saanut talteen 400 ruplaa, kun hän maansa isällesi antoi. Tuon pääoman pidätti hän silloin minun kehoituksestani itselleen. Hänen säästöjänsä oli edeltäjäni hoitanut, ja tältä perin minä iso-isäsi luottamuksen. Kun isäsi sai Laarilan, ei tämä pääoma enää kasvanut samassa määrässä kuin ennen; korotkaan eivät aina sen hyväksi tulleet. Mutta kasvoi se kumminkin — aina siihen päivään asti, jona iso-isäsi sai kuulla, että Laarila oli myytäväksi kuulutettava. Silloin tuli hän minun luokseni, ja — Laarila oli kyllä sillä kertaa pelastettu, mutta vähiin oli talletettavani pääoma mennyt. Kun vanhukselle sen sanoin, istui hän kauan ääneti. Kyyneleet, jotka valuivat hänen silmistänsä, ilmaisivat hänen huoliansa. 'Poikani hyväksi en voi tehdä enempää', lausui hän viimein; 'mutta pikku Anteron tahtoisin pelastaa.' Sitten rupesi hän puhumaan sinusta ja sinun pelastuksesi mahdollisuudesta. Kuullessani, minkä osan hän minulle oli ajatellut, hämmästyin ja vastustin. Mutta kun näin toivottomuuden vanhan silmissä, kun kuulin hänen syvästi huoaten sanovan: 'silloin en apua tiedä', heltyi sydämeni, minä suostuin rupeamaan hänen liittolaisekseen, ja nimismies, joka samalla tuli luokseni, kirjoitti testamentin. — Suorituksen päivä on nyt tullut, ja minä kiitän taivaan Herraa, että koe, johon iso-isäsi rakkaus minua houkutteli, on onnistunut.
»'Tässä on tilini', jatkoi pastori ottaen kirjoituspöydältään kasan papereita. 'Siitä näet, miten olen perintöäsi hoitanut. Kun iso-isäsi kuoli, oli pääoma 112 ruplaa; viiden vuoden korot ja säästynyt palkkasi siihen luettuna tekevät yhteensä 215 ruplaa. Tästä summasta on 200 ruplaa sijoitettu hyvään kiinnitykseen ja loppu on sinun saatavanasi milloin tahdot.'
»Pastori ojensi kätensä, tarjoten paperit Anterolle.
»Nuoren miehen huulet vavahtelivat. 'Pitäkää ne, hyvä pastori, yhä edelleen!' sai hän liikutukseltaan sanoneeksi. 'Minä en niitä tarvitse. Käyttäkää niitä isäni vanhuuden päiväin turvaamiseksi ja sallikaa minun jäädä palvelukseenne…'
»'Jos iso-isäsi nyt olisi tässä, kuinka iloitsisi hän!' sanoi pastori hiljaa.
»Kyösti oli lakillaan peittänyt kasvonsa. Mutta nyyhkytykset ilmaisivat, että jotakin outoa hänen sielussaan liikkui.»
Papinvaali.
Roudassa oli maa; ei tahtonut lapio siihen pystyä.
Vanhan haudankaivajan täytyi käyttää rautakankea alkuunpäästäkseen.