»Sitten alkoi toimitus. Pastori V. alusti sen pontevalla puheella, jolla koetti saada seurakuntaa älyämään hetken tärkeyttä. Sen jälkeen neuvoi hän jokaista äänivaltaista asettamaan asiansa sen Herran eteen, joka tutkii sydämet, ja rukoilemaan Hänen ohjaustansa. Puheensa lopetti pastori sydämellisellä rukouksella.
»Kun sitten hänen kehoituksestaan kirkon kuudennusmiehet eli seksmannit olivat asettuneet kuoriin, johon heitä varten oli tuoleja tuotu, maisteri kaksine vaaliluetteloineen ottanut notariona paikkansa pöydän ääressä, seurakunta saanut tilaisuuden ilmoittaa, ettei se vaaliluetteloon nähden mitään muutoksia pyytänyt, ja syrjäisille tiedoksi annettu, että heidän tulisi poistua kirkosta — jota käskyä, sivumennen sanottuna, ei kukaan ottanut kuullakseen — ryhdyttiin itse vaaliin.
»Tähän saakka oli kirkossa vallinnut ihmeellinen hiljaisuus. Lukkari seisoi penkkinsä suussa likellä vaalinpitäjän pöytää ja loi silmänsä liittolaisiinsa, omituinen hymy huulillansa. Kamreeri ja kapteeni kulkivat edestakaisin sakaristossa keskustellen, ja silloin tällöin lausuen ihmetyksensä siitä, ettei nimismiestä näkynyt. Seisoin sakariston ovella ja kuulin kamreerin viimein ehdottavan, että Pileeniä pantaisiin hakemaan. 'Jotakin on tapahtunut, sillä muuten olisi hän jo aikaa ollut täällä' — kuulin hänen sanovan, samassa kun vaalinpitäjä kehoitti Rajakylän äänivaltaisten astumaan esiin.
»'Pileen! — missä on Pileeni?» huudahti kamreeri niin suurella äänellä, jotta itse pastori V——kin sen pöytäänsä kuuli. Jokelan kiivasluontoinen isäntä oli miltei haltioissaan. Rajakylän äänivaltaisetko alkaisivat, ja nimismies oli kerskaillut saaneensa valtakirjoja kaikilta Rajakylän isänniltä!
»'Rajakylä n:o 1. Leski Liisa Matintytär Tuohikoski' — luki vaalinpitäjä. Ei vastausta. — 'Liisa Matintytär Tuohikoski!' — Ei vastausta nytkään. — 'Ei näy olevan saapuvilla', sanoi Haaran seksmanni. 'Siis abs', sanoi pastori, ja vaaliluetteloihin merkittiin abs, joka kuuluu olevan lyhennetty muoto latinankielisestä abseus sanasta ja tietävän samaa kuin 'poissa-oleva.' — Rajakylä n:o 2 — n:o 3 — n:o 4 j.n.e. — abs, abs, abs. — Nopeaan se kävi. Kun vaaliluettelon ensi sivun äänestäjät olivat esiinhuudetut ja jokaisen nimelle tuo abs merkitty, sanoi pastori V. puoliääneen: 'Osanotto ei näytä olevan suuri.'
»En ole ennen enkä myöhemmin nähnyt kamreeria semmoisessa mielentilassa kuin nyt. Hän oli raivostunut, eikä hän saanut raivoansa purkaa. Hän ei ollut oppinut hillitsemään tunteitansa, ja hänen täytyi ne hillitä! Ajatelkaa kiivasluontoista tuollaisessa asemassa! Luulin että hän pudottaisi silmät päästään. Kun vaalinpitäjä ja notario käänsivät kumpikin luettelonsa lehden ja abs, abs, abs taasen yhteen jaksoon alkoi kuulua, ei kamreeri enää pysynyt alallaan. Hän ryntäsi vaalipöydän luo ja vaati että Rajakylä huudettaisiin viimeiseksi; hän tiesi, että kyläläiset olivat antaneet äänestyslippunsa nimismiehelle…
»Oli tuskallista nähdä herttaisen pastorin hämmästystä ja mielipahaa. 'Veli, veli!' sopersi hän. Viimein näytti hän muistavan tehtäväänsä ja asemaansa. Kun eivät hiljaisesti lausutut varoitukset mitään auttaneet, nousi hän ja sanoi vakavasti: 'Minä pyydän, ettei toimitusta häiritä. Äänestys tapahtuu siinä järjestyksessä kuin äänestäjät ovat hyväksyttyyn vaaliluetteloon otetut,' mutta tuskin olisi tämä muistutus mitään vaikuttanut, ellei pastorille olisi tullut avuksi kapteeni. Tämä tempasi kamreeria käsivarresta ja kuiskasi: 'veli, veli, älä tee kirkonpahennusta!'
»Satuin vilkaisemaan lukkaria. Olisitte nähneet häntä siinä! Hän oli kuin kirkastettu. Onneksi ei sattunut kamreeri luomaan silmiänsä häneen, sillä siinä tapauksessa tuskinpa vain Jokelan herra olisi voinut olla hänen kimppuunsa ryntäämättä. Nyt sitä vastoin sai kapteenin järkevä muistutus hänet hiukan malttamaan mieltään. Kun sitten molemmat herrat olivat vetäyneet takaisin sakaristoon — kamreeri varsin vastenmielisesti — saattoi pastori jatkaa keskeytettyä vaalitoimitusta.
»Tämä kaikki vaikutti vastustuksiin tottumattomaan Jokelan herraan tavalla, jota hän ei voinut kestää. Hän heittäysi istumaan sakariston penkille. Hän vapisi ja puuhki. Yhäti kuuli hän noita yksitoikkoisia abs, abs. Hän tunsi voimattomuutensa. Hän oli pakahtua vihasta. Täytyisikö hänen vielä päällepäätteeksi itse olla todistajana omaan häpeäänsä? Ei, se oli toki liikaa. 'Pummin äänet' — huudahti hän yhtäkkiä — 'Pummin äänet menevät h——tiin! Kirottu Pileeni! Pois, pois täältä!' Ja hän sieppasi lakkinsa pöydältä ja ryntäsi ulos kirkkopihalle. Kapteeni kiiruhti hänen jälkeensä ja saavutti hänen. Siinä he sitten seisoivat vähän aikaa keskustellen. En kuullut heidän sanojaan; näin vaan, että kamreeri huitoi käsillänsä. Varmaan oli hän saanut kylliksensä koko vaalista, sillä sen koommin hän ei enää tullut takaisin sakaristoon, johon kapteeni palasi suuttuneena, saatettuaan kirkkopihan veräjälle tuittupäistä ystäväänsä.
»Sillä välin oli vaali kirkossa mennyt menojaan. Koko suuresta Rajakylästä oli saapuvilla vain kaksi pikkutalon isäntää, ja nämä antoivat äänensä Maleenille.