Ihmisen luonto on todellakin kummallinen! Saralan röyhkeä uhkarohkeus oli vastikään saanut aikaan yleistä hämmästystä. Nyt näyttivät kaikki oikein kiihkossa toivovan, että hän täyttäisi, mitä oli luvannut. Saralaa kun rupesi arveluttamaan, alkoi ilvelauseita kuulua. Öykkäri huomasi olevansa kadottamaisillaan luullun suuren maineensa, olevansa joutumaisillaan pilan ja pilkan alaiseksi. Hänessä taisteli ylpeys ja, sanokaamme se suoraan, pelko — sillä hänen urhoutensa, josta hän kehui, oli melkein vähäinen. Hän huomasi, että hän joutuisi koko seurakunnan naurettavaksi, jollei hän täyttäisi lupaustansa. Pelko ja ylpeys taisteli. Ylpeys voitti.
»Anna Männistön Sakarille raha talteen!» sanoi hän. »Ja kaada minulle ryyppy, niin saat partasi!»
Pilapuheet hiljentyivät. Vieras nousi ja antoi Sakarille setelin. Tulen ääressä sitä tarkasteltiin ja huomattiin oikeaksi.
Vieras, joka sillä välin oli eväslaukkunsa avannut ja sieltä ottanut esiin ja pöydälle asettanut viinapullon, kääntyi nyt Vilpun puoleen: »Tästä ota lähtöryyppy, nauki määräsi!» kehoitti hän.
Sarala otti aika kulauksen, otti toisen ja sitten, jotakin sanoakseen ja viivyttääksensä aikaa, kysyi hän, oliko tapulin lukko kylläkin kankea — niinkuin hän ei sitä olisi tiennyt.
»Eikä ole; kaksi pyöräystä vaan, ja ovi aukeaa», vastasi suntio, jonka huulet vetäysivät hymyyn. Hän huomasi, näet, varsin hyvin, mitä nuorukaisen miehuus iällä haavaa maksoi. »Mutta ethän sinä vielä tiedä, missä kuollut makaakaan», lisäsi hän. »Kirkkomaalle vievän oven vasemmalla puolella olevassa kommakossa — sieltä tapaat tavattavasi…»
»Ja parran», tuumaili joku tulen vieressä istuja.
Kulaukset, mitkä Sarala oli vieraan pullosta ottanut, alkoivat vaikuttaa. Röyhkeydestään haki hän tukea ylpeydelleen.
»Aivan niin!» huudahti hän. »Mutta millä minä parran lattiaan isken? Suntio, lainaa minulle vasara ja pari naulaa! Huomenna voit ne itse käydä perimässä.»
»Kovassa istuu», ajatteli suntio; »mutta älähän huoli, kyllä polvesi vielä tutisevat, ennenkuin tapulissa olet!» Sitten meni hän kammarissa olevan arkkunsa luo, avasi sen ja toi tuvan pöydälle vasaran ja pari kolme kolmituumaista naulaa.