Kaistalon kestikievaritalossa nauroivat ja juttelivat kyytipojat, kuten tavallisesti kyydittäviä odottaessaan. Heillä oli kumminkin nyt enemmän kuin muulloin naurunaihetta, sillä Kala-Jussi, puolihullu muonamies, istui takan edessä lämmitellen konttuneita jäseniään.

Olipa syytä nauruun ja ilveilyyn! Kala-Jussi oli ollut hyvän talon isäntä, oli viinaan menettänyt talonsa — Kaistalon — ja järkensä. Nyt puhui hän hulluja, tyhmiä, kuten vähämielinen ainakin. Hullu on tyhmä — se on tietty, — mutta tyhmempi se, joka hullun tyhmyyksille nauraa ja onnetonta pilkkaa.

Tuota tekivät kyytipojat. He pilkkasivat, he nauroivat, ja vihdoin, kun eivät enää Kala-Jussin yhä yhtäläiset pakinat antaneet riittävästi naurun aihetta, rupesivat he nipistelemään ja repimään häntä. Jussi irvisteli heille, vetäysi takkaa lähemmä ja kirosi hiljaa itsekseen.

»Jussi, Jussi Juutalainen,
Viinaväen viallinen!»

lauloivat pojat; toivat vesikauhan onnettoman eteen! »Viinuskaa, veli!» — huusivat he.

Pilkka — ilkein ilkeintä — oli kestänyt jo kotvasen aikaa. Jussi oli yhä kiroillut itsekseen ja uhannut nyrkillään; mutta vihdoin, kun pojat rupesivat häntä kovemmasti jyskyttämään, purskahti hän itkuun.

»Olkaa siivolla, pojat! Minähän olen hullu, onneton!» rukoili hän.

»Jo kohta Jussi saarnaa!» — nauroivat pojat, huolimatta hänen rukouksistaan.

Jussilla oli tapana, näette, kun häntä kauan suututettiin, ensin itkeä, sitten rukoilla, vihdoin viimein vimmaantua; mutta vimmapäissään oli hän poikain mielestä etenkin hupainen ilta-iloksi. Hän hyökkäsi silloin lähimpään poikaan kiinni, alkoi litistää tätä kämmenissään, ja hulluus ja vimma antoivat hänelle tavattomia voimia. Toiset tulivat kiinniotetulle apuun, ja sitten alettiin Jussia töytiskellä miehestä mieheen, kunnes onnettoman voimat loppuivat ja hän taasen kyynelsilmin rupesi rukoilemaan.

Tämä ilkeä leikki, jota kutsuttiin Jussin »saarnaksi», kesti tavallisesti siihen saakka, että miesparka joko väsyneenä nääntyi tahi pääsi ulos pihalle, jossa sitten sai — talvellakin — pitkät ajat odottaa, ennenkuin joku talonväestä meni häntä sisääntuomaan.