Esko oli asioilla käynyt Pohjanmaalla. Hänen matkansa tapahtui siihen aikaan, jona sanotussa maakunnassa hengelliset liikutukset rikkoivat isän ja pojan, äidin ja tyttären, veljen ja sisaren välin. Esko kävi Oulussa saakka. Menomatkalla, paluumatkalla, joka paikassa kuuli hän kummia. Hänen sydämensä heltyi; hän kysyi, sai neuvoja; hän haki, hän löysi; ja kun hän tuli kotiinsa, oli hän Jaskan kummaksi uuteen pukuun puettu. Hän oli kerettiläinen.
Hän puhui Jaskalle, mitä hän oli kuullut; hän puhui kaikille, kutka kuulla tahtoivat. Toimiston kylässä pääsi tuli valloilleen, sen liekkiä ei enää sammuttanut mikään.
Kummallista! Pyhä-illoin ennen olivat Esko ja Jaska lukeneet Raamattua iloisella mielellä; nyt luki Esko arkinakin, käski Jaskan kuuntelemaan. Jaska ei tahtonut.
Kolmenneljättä vuoden vanhana riitaantuivat veljekset ensikerran elämässään. — »Kuuntele Jumalan sanaa!» — sanoi Esko. — »Pane pois yltäsi tuo riivattu kerettiläispuku!» — sanoi Jaska.
Viikkokauden riitelivät he. Vanha ystävyys asui kyllä vielä heidän sydämissään; mutta ystävyyden juurella makasi jo mahtava mato. Juurilangat katkesivat toinen toisensa jälestä; emäjuuri sitoi heitä vielä.
»Tämä elämä on tukalaa!» sanoi Jaska. »Tämä elämä on surullista!» puhui
Esko. — »Kuka sanoi, ettei pirukaan voi Eskon ja Jaskan väliä rikkoa,
se valehteli kuin paholainen», pakisi Toimiston väki. »Piru on mennyt
Eskoon», sanoivat toiset, »ei, Jaskassa on vika» — toiset.
Eskon ja Jaskan väli oli rikkoontunut, Toimiston kyläläisissä kapina päässyt valloilleen. »Kuka käski Eskon käydä Pohjanmaalla — noitia siellä on ainakin ollut?»
Noitia, mutta mimmoisia! Esko, ennen hyväntahtoinen, hyväntapainen, oli muuttunut yhä edukseen; Jaska samaten muuttunut, mutta päinvastaiseksi. Esko kylvi. Kylvö kasvoi, versoi kuten pihlaja pihalla. Jaska kylvi, mutta hänen kylvönsä, kuten hänen pihlajansakin, nousi korkeuteen, hedelmöitsi — ylpeyttä.
Vuoden oli tätä tämmöistä oloa kestänyt, kun Jaska eräänä päivänä sanoi: »Esko! Nyt on paras, että erkanemme; jaetaan maa!» — Esko suostui siihen; kyyneleet virtailivat hänen silmistään.
Jaskan silmät olivat kuivat.