Väki syöksyi huoneesen. — »Joko on myyty, kuka sai?» — kysyi Jaska.
»Sinä sait sen, lurjus!» — huusi väki. »Neljä tuntia olemme odottaneet; olisit voinut, roisto, sanoa, että olet velkasi maksanut!»
Jaska ei tätä ymmärtänyt. »Velkani maksettu!» — mumisi hän — »se on mahdotonta!»
* * * * *
Kolmen päivän perästä kulkee yksinäinen mies Kytöjärvelle päin. Hän on koukkuselkäinen; hän tirkistelee maata. Hän tulee hiljaa; seisahtuu Eskon oven takana. Hän vapisee.
»Jumala! Käännä puoleesi hänen sydämensä!» — kuulee mies tuvasta rukoiltavan — »Vai sallitko Sinä käyvän toteen, mitä hän ennusti lapsistaan? Sallitko Sinä heidänkin rakkautensa niinkuin meidän jäätyvän, muuttuvan vihaksi? Jumala, tuo Jaska sovitettuna minun syliini!»
Jaskan silmiin nousevat kyyneleet; hän kolkuttaa hiljaa ovelle, avaa sen, ja — kahdentoista vuoden perästä lepää taasen nyt veli veljensä sylissä.
* * * * *
Nyt elävät veljet Toimin maalla entisessä kodissaan. Rakkaus, rauha, sovinto ja siunaus asuu heidän majassaan. Eskon pihlaja kasvaa taasen, Jaskankin on ruvennut versomaan.
Poikani, minun poikani!