— En… Mikä on ihminen? Luontokappale, joka ajattelee, joka elää, joka kuolee… Mikä on Jumala? ihmisen luoja … ha, ha, ha … minunkin luojani.
— Älä häväise, Jumala elää, hän pitää murheen meistä, hän kulkee sivullamme; hän on sinunkin luonut.
— Sinä tiedät kuka minä olen … sanoitko äskön niin?
— Niin.
— Haa! saas nähdä elääkö, löytyneekö Jumala.
— Emma! Me olemme ihmiset, me emme saa määrätä Jumalan tehtäväksi mitään. Jumala viipyy usein apunsa kanssa, vaan se tapahtuu niinkuin hän tahtoo, se tapahtuu meidän hyväksi, ehkä välistä emme ymmärrä miksi se tapahtuu toisin kuin me rukoilemme…
— Sinä tiedät, sinä tiedät … että minä olen murhaaja! — Emma oli nousnut ylös, hänen ryövöstä vapisi Aato.
— Murhaaja, sanoi hän hirveällä äänellä. Mene, sano … sano; minä olen kaksinkertainen murhaaja … minun käteni laski puukon … Aato, tämä käsi laski puukon pettäjän sydämmeen. Silloin rukoilin minä Jumalaa, minä rukoilin: Jumala salli minun osata sydämmeensä… Minä löin ja minä osasin, pettäjä kuoli… Niin kuulee Jumala rukouksemme … ha … ha … ha.
Aato oli yhtä vaalea kuin Emma.
— Ja sinä olet veljeni Eliaksen vaimo. Oi Jumala, mikä kirous makaa sukumme yli… Miksi on kätesi niin kova…