Vaan hän ei seiso kauvan. Tietämättömänä, sanaa sanomatta menee hän vakaisilla askeleilla Aaton luo, ottaa puukon haavastansa — se on verinen — punanen.
— Lyö — sanoo hän, avaa paitansa ja paljastaa rintansa — lyö!
Mutta Emma ei enään huoneessa ollut, kuin Elias käänsi silmänsä hänestä, kuin hän kallistui kuolleen yli oli Emma rientänyt ulos.
Elias ei nähnyt ketään; ulkoa kuuli hän äänen: Yksi Jumala löytyy joka kaikki tietää.
— Hän on pakennut… No, yks asia — hänen kätensä olivat veriset…
Haa! … kuu!… Ja Elias laski puukon kaiken voimin omaan sydämmeensä.
— Ha … ha … ha kuului kadulta… Veli verensä veljen verisellä miekalla vuodattaa. Ha … ha.
Niin ennusti hullu-Maija, niin sanoi hän kuin Eliaksen veri ja Aaton lattialla juoksivat yhteen.
* * * * *
Vuosi jälkeen on Kruununkylän selänneellä hirveän suuri väki-joukko.
— Joko ne kohta tulevat — kysyi kauppamies Ilströmi toveriltaan, vanha harmaa-päinen, lihava ukko.