— Nyt saamme nähdä tuon Emman josta Hanna niin paljon on kirjoittanut; onko hän vaan puolenkaan niin kaunis kuin Hanna kehuu, niin tiesi miten käy.
— Noh! jopa kummaa, — sanoi Aato. Minä takaan että vaikka se olisi kaunis kuin tuo Venus, jonka kauneutta muinan luku-aikanasi kehuit, niin ei sydämmesi siitä enempää pitäsi kuin esimerkiksi hopero Maijasta.
— Ha … ha … ha — kuului nauru metsästä.
— Kuka se on! — kysyivät veljekset yht'aikaa.
— Minä vaan … ha … ha … ha — oli vastaus.
— Se on Maija — sanoi Aato hirmustuen.
— Maija! — lausui Elias; — no, mitä nyt sanot, oliko ennustuksessaan perää?
— Ha … ha … ha… Veljekset! … veti verensä veljen miekalla vuodattaa … ha … ha … ha… Mitä kauhistutte? En minä tee mitään pahaa ha, ha! Jo tulee laiva! Ettekö näe? Musta lintu istuu kokassa … ettekö näe! silmänsä loistavat kuin tuli-liekki helvetissä … ha … ha … ha … ha…
— Kuka tuon hullun aina tuo tiehemme, — sanoi Elias kauhistuen.
— Ha, ha, ha, lörpötti hullu, ettekö säädä minua? No, Jumala siunatkoon, en minä tahdo pahaa kenellekään… Ha, hamutta kuin makaatte haudassanne… Saanko silloin vuodatta kyyneleni multanne päälle… Hyvästi hyvästi … ha … ha … ha…