Ääneti istuttiin. Joku joskus rykäsi tahi iski tupakkaansa tulen.
Kun Anttilan emäntä alkoi saada ruuan valmiiksi, tunsi Oinolan ukko, ettei hänkään muuta ollut kuin nälkäinen ihmislapsi. Sentähden hän päätti toimittaa asiansa lyhykäisesti ja suoraan.
»Eikö vaihdeta kukkoa, lautamies?»
»Kukkoa? — Miks'ei!».
»Kovin on arka meidän kukko. Suututtaa minua, kun näen kanaparven sitä alinomaa höyhentävän.»
»Mutta meidän kukko on poikaa. — Jätetään kuitenkin tämä asia huomiseen, sanon minä.»
Lautamiehellä oli aina tapana seurata Ullansa neuvoja, mutta ei hän sitä kaikkien tiedoksi tahtonut. Eikä tahtonut Ullakaan.
»Miksi huomiseen?»
»Kauppa ei saattaisi olla laillinen näin sunnuntaina.»
Nuoret nauroivat. He eivät käsittäneet, että oikeusasioissa pieni lain pykälä ja ihmisten mielestä hullunkurinen mutka voi olla suuresta arvosta.