Lindström: »Kenen kanssa minun on kunnia puhua?»
Kettunen: »Maanviljelijä Laitisen Pernajasta. Kuten kauppamies muistaa, oli meillä tekeillä voikauppa talvella; olisi hinnasta sovittava.»
Lindström: »Paljonko Teillä on voita?»
Kettunen: »Valmiina kolmetuhatta kuusisataa kiloa, vähän päälle, ja erittäin talvivoit.»
Lindström: »Mitä aiotte vaatia?»
Kettunen: »Ehkäpä sopii kauppamiehen tulla tänä iltana suomalaiseen teaatteriin? Sinne tulee pari muuta voin omistajaa, ja näytöksien välillä on meillä tilaisuus keskustella hinnasta.»
Lindström: »Hyvä, minä tulen.»
Kettunen: »Kiitoksia!»
Seitsemän muun kauppiaan kanssa oli hra Kettusella aivan sama keskustelu.
Kun hra Kettunen tuli teaatterille, istui kauppias Lindström jo eräässä syrjähuoneessa. Oli hyvin ymmärtäväisen näköinen, kun hra Kettunen kyseli, kuinka hän nyt on päättänyt tulla suomalaiseen teaatteriin, vaikka on aina ennen pannut vastaan.