LIINAHARJA.
Viralliset kilpa-ajopäivälliset olivat aikoja sitten päättyneet, mutta Seurahuoneen "juhlasali" oli vielä täynnä väkeä. Äskeinen juhlallinen mieliala oli muuttunut suureksi innostukseksi. Tunteet lainehtivat hevosmiesten povissa. Koko sali näytti lainehtivan tupakansavussa ja nousuviinassa.
Käräjäkirjurien ja lääninkanslistien pöydässä olivat sentään hevosasiat jo saaneet väistyä roskaisten oikeusjuttujen tieltä. Ainoastaan joku nuorempi koetti vielä saada sanotuksi jotain "Jormalaisen Liinaharjasta", vaan hänen ei onnistunut siihen kiinnittää huomiota. Keskeyttämättä vanhemmat vain jatkoivat juttujaan.
Maalaisten pöydissä taas jokainen puhui omasta tai "setänsä" hevosesta, eikä yksikään välittänyt toisen puheista. Itsekukin tahtoi kuulla omaa säveltään yhteisessä törinässä. Välistä kuitenkin joku löi nyrkkiä pöytään ja sai kuuluville: "Semmoinen p——leen tamma kuin sillä Jorm——", mutta törinä nieli lopun.
Itse hevosystäväinkin pöydässä, jossa etevimpäin hevosten omistajat sekä palkintotuomarit istuivat, oli jo muuan kaskuniekka kertomassa, kuinka hän kerran oli peijannut saituri Liimataisen syöttämään sahajauhoja hevoselleen.
Se oli valitellut viljan kalleutta hänelle. "Senpätähden minä olen jo pari viikkoa syöttänyt sahajauhoja", oli hän sanonut. "Oikeinko totta?" — "Ensi kerranko sinä sitä kuulet? Laita vain Koskelta hakemaan muutamia kuormia. Mutta elä käske pyytää sahajauhoja, vaan priima sirkkelijauhoja, niissä ei ole mustia." Ja se haetti kolme kuormaa ja sekotti appeeseen. Mutta hevoset katsoivat niin h——tin pitkään…
"Hei, Jormalainen! Tulithan toki takasin. Se mies ei ole syöttänyt sahajauhoja hevosillaan."
"Eikä ole itse syönyt."
Jormalainen oli paksu, lihava mies. Kasvot vaalahtavat, kylmät, riippuvat.
"Hyvä tammarotu meidän on ensikädessä saaminen", alotti valtion asiamies taas yhtä vakavasti kuin ennenkin. Samasta asiasta hän oli puhunut koko illan, ja päivällisillä siitä pitänyt innokkaan puheen Suomen tammoille. "Vahva ja hyvälahjainen kotimainen tammarotu, se on pohja, jolle sitte voidaan rakentaa. Ja ensimäinen askel siihen suuntaan on tamma-emansipatsiooni."