"Mihenkäs se nyt taasen meni?" kysyi kapteeni.
"Kyllä se eteenpäin meni, herra kapteeni."
Siivo mieshän se Ryhänen oli itse asiassa eikä ollut juonnilla pilattu. Mutta minkäpä hän sille taisi, etteivät häneltä luodit sattuneet niinkuin sanat?
* * * * *
Korpelaisesta vaan ei tahtonut tulla kalua. Häntä juoksutettiin kaikki loma-ajatkin kuin lapautunutta hevosta, ja äkseeruutettiin monella muotoa, mutta mies ei norjennut sen notkeammaksi. Sitäpaitsi hän joutui tuontuostakin "kiiniottoon", sai kotiarestia ja työvuoroja, seisoi "kiväärin alla", istuipa putkassakin, sekä valoisassa että pimeässä. Ruumiinsa puolesta hän kyllä tänvertaiset vaivat kesti, sillä hän oli vahvimpia miehiä mitä löytyy, eikä missään pidetty niin hyvällä ruualla kuin täällä — ei linnassakaan. Itse sotalaitosta vastaan hänellä ei olisi ollut mitään. Luontoa ei puuttunut: oli tappelun taitava mies, monta kaunista voittoa saanut. Mutta kasarmielämä ei soveltunut hänen verilleen — tämä kuri, järjestys ja nämä temppujen teot. Hän ei siitä puhunut, niinkuin Ahonen; tuskin sitä oikein ymmärsi itsekään. Vaan se näkyi kaikista hänen viitteistään, etupäässä siitä uhkamielisyydestä, millä hän otti rangaistuksia, täpösen tahallaan — ottipa niskaansa toistenkin syitä. Arestihuone oli hänen mieluisin olopaikkansa, koska edes siellä sai olla niinkuin tahtoi, pitkin tai poikin.
Hän halusi vapautta, niinkuin sydänmaalainen sitä halaa. Olipa häntä vaikka hevosrosvona ja viinankeittäjänä, kunhan saa olla vapaudessaan!
Kerran kuitenkin oli Korpelainen hyvällä tuulella sotaväessä: kävellä veipotteli edestakasin kasarmissa, sulki syliinsä jokaisen, joka vaan vastaan tuli, eikä tahtonut missään saada sijojaan. Kasvot paistoivat pullevina kuin viinaleilin kupeet, ja suupielistä kihosi ruskea tupakan mehu. Ylimielisyydessään rohkeni mennä hyväilemään Ahostakin, mutta tämä pudotti häntä korvalle minkä jaksoi. Tyytyväisesti hymyillen otti Korpelainen hänet uudestaan kiini, painoi sulavimman suutelonsa ylioppilaan pehmoselle poskelle ja meni sitte menojaan.
Mistä oli Korpelaisella näin hyvä mieli?
Oli nähnyt lääkärin tulevan kasarmille ja toivoi nyt pääsevänsä täältä pois.
Harjoituksiin mentyä ilmestyi lääkäri kentälle kapteenin kanssa. Keskeytettiin marssit ja koko komppania kutsuttiin yhteen riviin. Sitte lääkäri kertoi, kuinka eräs reservimies oli iltahämärässä tuonut hänelle kaksikymmentä markkaa rahaa ja hopeakuorisen silinterikellon, että pääsisi pois sotapalveluksesta.