Matti säilytti henkensä tulelta olkiladon alla olevassa kuopassa. Hän riisti kätensä köytöksestä irti ja tunkihe olkisuovan alle, missä hän tiesi olevan luukun, jonka auki saatua pääsee maan sisään toista syltä syvään kuoppaan.
Mainittu olkilato oli Ampialan vanha pirtti; kun talon kartano oli muutettu toiseen paikkaan, niin oli tuo pirtti allaolevine kuoppineen jäänyt siihen.
V.
Kahakoita.
Kuten jo ennen on mainittu, joutuivat Herpman'in pojat miehineen noitten
Ampialassa olleiden vihollisten kimppuun. Ja se tapahtui siten, että
Maunu-Matti, päästyään tulesta hengissä, meni Huttulan Jussin kanssa
Herpmanien luokse sanomaan, että vihollisia oli liikkeessä täällä, ja
että he ovat tehneet jo niin ja niin paljon pahuutta.
"Sepä on hirvittävää," sanoi Juho, pudistaen päätään, "heidän kimppuunsa pitää riennettämän nyt heti. Onkohan noita miten paljon ja mistähän ne tavattaisiin?"
"Niitä oli siellä Ampialassa, jossa he minulle sen tepposen tekivät, kolmeenkymmeneen mieheen," vastasi Maunu-Matti, "ja Asunnan kylässä, missä he nyt kuuluvat oleskelevan, on heitä enemmänkin."
"Sinne lähdetään paikalla… Mutta ei meitä tule kuin viiteenkymmeneen mieheen, vaan emme pelkää, vaikka heitä olisi kolme kertaa isompi joukko … joka mieshän meistä ainakin kolmea ryssää vastaa, siis ei mitään epäilemistä…"
Jopa ovat urhomme Asunnan talon raitin suussa. Tässä on muutamia vihollisia kävelemässä, ja toiset heistä olivat talon huoneissa, sillä heitä oli kaikestaan likelle pari sataa miestä.
"No, nyt, pojat, aseisin!" kiljahti Juho, ja silloin antoivat he pyssyistään useoita laukauksia vihollisille sillä seurauksella, että nämät kaatuivat.