"Hei, miehet, kiirehtikäämme!" lisäsi sitten Juho, ja läksi rientämään aika vauhtia talon pihaan, johon päästyään heitä vastaan rupesi ryssät rynnistämään huoneista ulos. Mutta ennenkuin ryssät ennättivät päästä pihallekaan, mättivät heitä meikäläiset ovissa ja portahissa nurin. Ampumalla saivat he kuitenkin muutamia meikäläisistä kaatumaan, mutta heidän joukostaan ei jäänyt eloon kolmatta osaakaan. Juho, ja Taneli ruhjoivat heitä miekallaan kuin sääskiä.
"Näin se käy aikamiehiltä!" kiljahti Juho, viimeksi viskaten erään venäläisen upseerin aidan yli pihasta tunkiolle.
"Jopa saivat saakelit kuria," sanoi Maunu-Matti melskeen loputtua, pyyhkien hikeä otsastaan. "Yksi roisto oli saada minuakin ammuta, mutta minä ennätin survaista hänen pyssynsä syrjään ja antaa hänelle itselleen aika sivalluksen."
"Se oli meille onneksi, että he osuivat olemaan huoneissa ja semmoisessa ahdingossa; he olisivat ehkä saaneet meitä useampiakin ammutuksi, jos olisivat olleet väljemmällä," lausui Taneli hengästyneellä äänellä.
"Eivät he kuitenkaan olisi meiltä voittoa ottaneet," väitti Juho jäykästi.
"Eihän tokikaan, vaan olisi heidän käynyt paremmin ampuminen … ja, katsos, ovatpa he saaneetkin ampumistaan takkiini läven, mutta eipä ole ottanut ihoon."
"Entä minun — minun on takissani kaksikin läpeä, vaan ei sentään ole ruumiissani naarmuakaan."
Vihollisten ruumiit mätettiin, mihinkä saatiin maan rakohon, ja heiltä riistetyt tavarat veivät Herpmanit omiin kätköihinsä.
* * * * *
Parin päivän perästä joutuivat urhot Juho ja Taneli, toiseen kovaan otteluun, ollessaan kahden kulussa Keurun kirkon ja Mannis-kylän välillä, jossa osui heidän vastaansa kymmenen vihollista.