"Jopas viimeinkin sieltä tulit!" huudahti hän, jonkun ajan kaivettuaan. "Ja nyt sinä ainakin olet omani," lisäsi hän samassa, vedettyään ison puukotelon kaivoksestaan.
"Rahaa! Tuhansia, tuhansia!" jatkoi hän; "mutta mitenkäs jaksan tämän täältä kantaa pois?"
Vähin erin hinasi hän tätä kotelota, jonka sisässä oli kultaa ja hopeata, lähellä olevaan Tarhija-järven rantaan ja nosti siellä veneesen, viedäkseen sen omiin kätköihinsä. — Vielä otti hän toisen aarteen "Loutuvuoresta," jossa oli kuormittain vaskirahaa, ja jotka molemmat aarteet olivat useinmainittujen urhojen venäläisiltä ryöväämiä rahoja. Näillä rahoilla rakensi Uoti tänne Ruokosen talon, ja lienee hän kätkenyt niitä maahankin tämän talon tienoille, koska vieläkin mainitaan Ruokosella olevan aarteita.
* * * * *
Luokaamme vielä silmäys joihinkuihin kertomuksemme alussa mainittuihin muihinkin henkilöihin.
Usein mainittu Matti sai edelläpuhuttuna "Köyrinjuhla"-yönä Ampialan saunassa ankaran sydämen poltteen, kaiketi siitä kauhusta ja kiihkosta, mikä silloin raivosi hänen luonnossaan, syystä kun viholliset tekivät moista julmuutta, eikä hän voinut päästä näitä nuijimaan. Uhkarohkeus ja arkuuden häpeä taistelivat hänessä niin ankarasti, jotta saattoivat hänen terveytensä vaaraan. Hän sairastui, jossa tilassa ollessaan hän huokaili:
"Sanotaanpa minun jo kerran käyneenkin Tuonelassa, mutta nyt sinne vasta todella menen, ja onnellista on päästäkin pois täältä kurjasta maailmasta, jossa viholliset yhtämittaa maata hävittävät ja polttavat. Heitä vastaan olisin suonut olleeni taistelemassa viimeiseen hengen vetooni asti, sillä "sorea on sotainen tauti," mutta sitä kunniata minun osakseni ei tullut… Siunatkoon Jumala maatamme ja sen kansaa! Hän siunatkoon minuakin ja armahtakoon meitä!"
Näitä sanoessaan Matin kyyneleet tulivat tulvillensa ja hän vaikeni vaikenemistaan, kunnes kuoli.
"Tuima-Jussi," joka osui olemaan Ampialassa tuon kuoleman tapahtuessa, vei heti toisiin kyliin sen mainehikkaan uutisen.
Huttulan talossa Matin entinen toveri, Jussi, otti suuresti osaa tuohon kuoleman murheesen ja sanoi: