Kolme näistä on yhdistetty kuvaukseen karhun makaamisesta:
Kauan kaioissa tiloissa,
Hongattaren huonehessa,
Pihlajattaren pesässä.
Tuomettaren karsinassa.
Mainituista puunhaltiain nimityksistä on yleisin Hongatar. Hongan alla näet ajateltiin karhun makaavan:
Kun lähen ohon — niin mä honkia kumarran, havulatvoja haloan; hotaiskohon hongan oksa, männyn pirsto paiskatkohon, lyököön kulta kuoliaaksi!
Hongikossa on karhu syntynyt[40] ja kasvanut, joten Hongatar luonnollisesti tulee hänen kasvattajakseen:
Hongikosta sinun sukusi,
Hongotar sinun sukusi.
Karhun mainitaan olleen milloin "emältä" milloin "isän puolta" Hongatarta taikka:
Hongattaren huolittama,
Tuomettaren tuuittama.
Hongatar esiintyy Karhun- ja Karjanluvuissa haltiana, jonka on valvottava poikiansa eli korjattava koiriansa. Sen tavallisin lisämaine on "hyvä emäntä", joskus "metsän emäntä" ja "tytär Tapion". Kertosanoina käytetään "metsän piika pikkarainen" ja "Tapiotar tarkka vaimo". Lyhyempi Hongas saa mainesanat "ehtoisa emäntä" tai "Pohjolan emäntä, lavekämmen Pohjan eukko".
Puun synnyssä joskus itse honka on "Hongattaren huojuttama l. huiskuttama" ja sen siemenet Hongattaren kylvämiä.