A. Pankoa pihlaja tulehen! Kun on verta vuotanevi, niin silloin sota tulevi, vaan kun vettä vuotanevi, silloin sulhaset tulevi. B. Pistin pihlajat vetehen, katsoin pitkin pihlajoa, kenen tuo väki tulevi.
Merkillisin on kuitenkin pihlajan esiintyminen häärunoissa nimenomaan pyhänä puuna (vrt. UK. 23: 223-5):
Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajalla, marjaset sitä pyhemmät.
Lönnrot ei ole tätä kohtaa oikein käsittänyt, koska on Uudessa Kalevalassa (23: 221-230) liittänyt siihen säkeitä, joissa morsianta kehoitetaan varomaan pihlajan oksia miehen kuritusneuvoina (!) Ilmeisesti tässä on kuitenkin kysymys pyhän puun hoitamisesta, jonka marjat olivat oksiakin pyhemmät.
Taioissa on pihlajalla huomattava merkitys. Nimenomaisesti mainitaan pihlajanmarjatkin. Kun riihi ensi kerran lämmitettiin, ripustettiin talon pihlajasta otettuja marjaterttuja oveen ja pihtipieliin. Pelto voitiin parantaa pilauksesta kiertämällä se kolmen suurimman pihlajamarjatertun kera. Miehen naimaonnen sai turmelluksi, jos päänaluksen alle pani pussin, jossa oli tuhkaa, karvoja, mallasjauhoja ja kirkkomaalta otettuja pihlajanmarjoja.
Erityisen mielenkiinnon on pihlajan pyhyys saanut sen kautta, että pihlajaan on yhdistetty Agricolan mainitsema Ukon nainen Rauni: "kun Rauni Ukon naini(!) härskyi, jalosti Ukoi pohjasti(!) pärskyi". H. Reinholmin jälkeenjääneissä käsikirjoituksissa on Rauni rinnastettu pihlajaa merkitseviin ruotsin rönn ja ruotsinlapin raudna sanojen kanssa. Siitä riippumatta on E.N. Setälä Rauni sanan skandinaavilaisen alkuperän osoittanut (vrt. muinaisl. reynir) ja sen todentanut J. Fellmanin muistiinpanolla. Suomen Lapissa tunnettiin Raudna Ukon puolisona, joka ei milloinkaan synnyttänyt. Sille pyhitetyt olivat pihlajanmarjat, joita kasvoi runsaasti sen luolain läheisyydessä.
Rauni nimen muunnos lienee Ison sian runossa Ukon rinnalla toimiva Röönikkä eli Ryönikkä.
Ukko tuota tappamahan, Röönnikkä repäisemähän — Ukko säikähti, että hyppäsi kuuseen, [hyppäsi Ryönikkä raitahan], muut jumalat muihin puihin.
Huomattava on, että myös skandinaavilaisessa kansanuskossa pihlaja on ollut ukkosjumalalle Thorille pyhitetty puu, joten nimen mukana itse käsityskin on suomalaisille lainan kautta tullut.
Mitenkä pihlaja on voitu käsittää Ukon puolisoksi, selviää osittain siitä läheisestä suhteesta, jossa ukkosjumala on tammeen. Mainittu Thorin toisintonimi Fjorgynn ja liettualainen Perkunas ovat samaa vartaloa kuin latinan quercus 'tammi'. Tammea on yleisesti Euroopassa pidetty ukkosjumalan puuna. Yhdistykseen lienee vaikuttanut se havainto, että salama iskee tammiin verrattomasti useammin kuin muihin puihin. Alkuperäisestä on kuitenkin tammea pidetty pyhänä sen terhojen vuoksi, joita muinoin koottiin ja säilytettiin ihmistenkin syötäväksi.