Itä-Suomessa on Sämpsän runosta kappaleita kiintynyt Puunsynnyn alkuun. Täydellisimmässä Suvi ilma Hevon poika ilmoittaa Ahdin toivomuksesta tulleensa ja saa Sämpsältä kiitokset:
Sulasit jokien suita, jäitä järvistä ohensit, rannoille kaloja laskit, suolle suikelehtavia. Jopa kerran keitettihin — Kalehvalle kaunis hauki.
Lopuksi kuvataan Sämpsän kylväminen:
Ennen Ahti maita puuttui, ennenkuin Sämpsä siemeniä. Etelähän ensin kylvi, sitten singotti itähän, pohjan puolille porotti, lopettavi luotehesen.
Sämpsän johdannainen Sämpsykkä esiintyy Karjalan kannaksen runoissa kasvinnimenä. Varsinais-Inkerissä käytetään nimitystä Sämpsykkä eli Sämpsä-heinä metsäkaislasta (Scirpus silvaticus). Keväällä, kun ei vielä muuta ruohoa ole, sitä nyhdetään karjanrehuksi. Sen valkoista ja makeata juurta lapsetkin mielellään syövät. Ravintoarvonsa tähden nähtävästi tämäkin kasvi on tullut palvonnan esineeksi. Vieraaseen vaikutukseen viittaa Sämpsä-sanan germanilainen alkuperä; sen vastineena on saksan semse eli simse, joka merkitsee juuri kaislaa.
Pellervo sana tavataan inkeriläisessä kansanlaulussa pellavaa tarkoittavana.[44] Mutta myös pellon merkityksessä esiintyy pellervoinen.
A. (Kilpalaulannossa): Mäet on mykkylöittämäni, pellervoiset pieksämäni. B. (Yskän manauksessa): Ala maan, ala manuen ala neien pellervoisen.
Puun synnyssä tavataan rinnastettuina "Pekka poika pellervoinen" ja "maanalainen mannervoinen". Siikasen luvussa vaihtelevat säkeet "Pellervoisen pensyttämä" ja "Pengerväisen pensoittama", joihin vielä liittyy: "Pellervöisen pientarehen".
Sämpsä Pellervoinen joskus noudetaan:
Saaresta selällisestä, luotosesta puuttomasta.