Sieltä on hänet tietysti pitänyt tuoda aluksella. Tämä esitetään jyvälotjana, jonka parmailla hän oli maannut emintimänsä kera keskellä jyväkekoa.
A. Sämpsä poika Pellervoinen — kesät kenneliä makasi keskellä jyväkekoa, jyväparkan parmahalla. B. Sämpsä poika Pellervoinen makasi emintimensä keskellä jyväkekoa. C. Akka manteren alainen, poika pellon pohjallinen makasi emintimänsä keskellä jyväkekoa, jyväpaatten parmahilla.
Täydellisin suomenpuolinen Sämpsänrunon kirjaanpano alkaa kuvauksella Sämpsän aviollisesta suhteesta sisareensa, jonka vuoksi hänen oli paettava Pohjolaan. Mainittu kohta on nähtävästi Kullervon sisaren runon vaikutuksesta vääntynyt. Alkuperäisempää Sämpsän suhdetta emintimäänsä on selitetty miespuolisen vilja-vuudenjumalan ja naispuolisen maaemon väliseksi.
Skandinaavilaisen viljavuuden jumalan Freyn kerrotaan tavanneen rakastettunsa Gerdin, joka merkitsee aidattua viljelysaluetta, Barri 'jyvä' nimisessä paikassa. Freyn tiedetään myös olleen aviollisessa suhteessa sisareensa Freyaan. Hänen isänsä Hjordin, joka alkuansa on ollut naispuolinen ja siis Freyn äiti, tapaamme jo ajanlaskumme ensimäisellä vuosisadalla muodossa Nerthus Elben pohjoispuolella asuvain heimojen palvomana. Tämä jumalatar noudettiin merensaarelta ja sitä kuljetettiin ympäri lehmien vetämissä vaunuissa. Tacitus sitä vertaa roomalaisten palvomaan maaemoon, Terra mater, jota härkien vetämissä vaunuissa ympäri kuljetettiin ja samoin kuin Nerthusta lopuksi kylvetettiin. Tämän jumalattaren palvonta tiedetään tuodun v. 204 Roomaan Vähästä Aasiasta, josta myös mielikuva maaemon lemmensuhteista ainoaan poikaansa, miespuoliseen kasvullisuuden jumalaan (Kybele ja Attis) on johdettavissa.
Mutta vaikka mielikuva Sämpsästä ja hänen puolisoemostansa on vierasperäinen, ei kysymys maan palvomisesta kaiken kasvattajana ja elättäjänä ole sillä ratkaistu. Castrén on viitannut nimitykseen maaemä, jota runoissa itse maasta käytetään. Maaemä esiintyy esim. Maantervehdyksessä pelkän maan asemella:
Terve maille, manterille — maaemä kultainen kuningas!
Maan merkitys on sillä myös taivaan kertosanana (vrt. s. 124):
Alaisihin maaemihin.
yläisihin taivosihin.
Personallisemman värityksen saavat sekä maaemä että taivas äidiksi ja isäksi puhuteltuina:
Maaemä maammoseni,
taivas taattoseni;