Päästä eri osia leikattaessa esitettiin ennen mainitut kysymykset taikka luettiin:
A. Kun otan oholta otsan, otsan entisen lisäksi, vaan en aivan ainoaksi. (Samoin sanoin korvan — turvan — silmän — kielen), B. Otan nenän oholtani, vainun tuntemattomaksi; otan korvan oholtani, korvan kuulemattomaksi; otan silmän oholtani, silmän näkemättömäksi.
Jälkimäisen kappaleen edellä on kirjaanpantuna karhunhaltian kutsunta "härkänsä" häihin.
Metsolan metinen muori, metsän kultainen kuningas, tule nyt häihin häkkösesi, pitkävillasi pitohon!
Lopuksi päätä rikottaessa ja leukoja irroittaessa saneltiin:
A. Joko otan ohtoani, alan ampulintuani, repäisen leukaluita? B. Nyt tulevi [luien luske], luien luske, päien pauke, hammasten hajoitusvuoro.
Seuraavan päivän laulut viittaavat joskus jälleen karhun ja vaimojen väliseen vieromiseen.
Lähen nyt tästä kun lähenkin, tukal' on tuvassa olla, läyli lasten lämpimässä, vaikea vaimoin seassa.
Mutta tavallisesti ne alkavat lähtökehoituksella:
Lähe nyt kulta kulkemahan, rahan armas astumahan, kultaista kujoa myöten, hopeaista tietä myöten! Täst' on sillat silkin pantu, sillat silkin, suot sametin, palttinoin pahimmat paikat, pantu Saksan palttinoilla, veran äärillä veetty. Ei tästä etähä vieä, vieään mäntyhyn mäelle, petäjähän pellon päähän, siihen tuuli turvan tuopi, aalto ahvenen ajavi, sivullas on siikasalmi, luonasi lohiapaja, juot vettä viereltäsi, syöt tuoresta kaloa, sinun on hyvä ollaksesi, armas aikaellaksesi.