Että keittoruno on tullut Suomen puolelta, todistavat nimet Tukholma ja Suolasalmi (= Juutinrauma). Suomen puolella muussa yhteydessä tavattava Suolansynty on kuitenkin liittynyt karhurunoihin vasta sen jälkeen kuin alkuperäinen tapa keittää karhunlihaa ilman suolaa oli unohtunut.
Päänleikkaamis-runo on alkuperäisestä suomenpuolisesta muodosta somasti kehitetty kuvailemalla ennen silmää ja korvaa sisältä otetuksi kieli laulua varten.
Puuhunpano-laulussa on liian ylhäälle asetetun pään vaarana mainittu tuulessa kuivaminen sekamuodostus päätä syövästä havukasta ja pään jättämisestä tuulen tuuditettavaksi suomalaisissa toisinnoissa. Loppusäkeet sitä vastoin sisältävät karhunvakkojen perusajatuksen, että Metsolaan palannut karhunhenki houkuttelisi toisia karhuja samanlaisiin pitoihin. Epäilemättä ne kuuluvat alkuperäiseen karhulauluun, vaikka Suomessa ovat unhottuneet.
Samoilla tienoin Vienan läänissä on karhunnyljentä suoritettu kotona ennen keittämistä ja sen yhteydessä laulettu:
A. Anna kättä käyrän poika, hongan oksalle ojenna! Vaihtakamme paitojamme, nurikamme nuttujamme, anna mulle villapaita, ota multa rautapaita: rautainen risuissa lujempi, kuusikossa kestävämpi. Ei ole veitsi minun tekemä, eikä toisen kumppalini, Virossa on veitsi tehty, saatu Saksan kaupungissa, [t. Tukulmista rauat tuotu], verkapankossa veetty, läpi kuulujen kylien, läpi Suolasalmeksien B. En kosketa kovalla, enkä aivan pehmeällä, kosketan vaan korttehella. saran syrjällä syseän.
Kätteleminen hongan oksan välityksellä tavattiin kirkonhaltian, vaatteitten vaihto vedenhaltian yhteydessä. Viron, Saksan, Tukholman ja Suolasalmen mainitseminen viittaa jälleen runon suomenpuoliseen alkuperään, kuten A. Lähteenkorva (Borenius) on osoittanut, ja saa selityksensä siitä tiedosta, että nylkemiseen käytetyllä veitsellä tuli tekijä olla tietymätön. Tämä oli mahdollista, jos veitsi kuten mainittu oli niin vanha, että sen tekijä oli vainaja, taikka myös jos se oli ostettu ulkomailta, minne ei karhun kosto ulottunut.
Näistä runoista voi siis päättää, että karhun nylkemistä on myös Suomen puolella laulaen toimitettu keittämisen ja siinä esitettyjen laulujen yhteydessä. Siitä johtuu edelleen, että karhun tuominen kotiin kokonaisena on metsässä nylkemistä ja paloittelemista alkuperäisempi.
Yleisesti Venäjän Karjalassa lauletaan karhua metsästä kuljetettaessa ja kotona vastaanotettaessa. Mutta jos näitä runoja, samoinkuin harvoja suomenpuolisia vastineita, lähemmin tarkastamme, niin havaitsemme, että ne sisältävät suureksi osaksi samoja säkeitä kuin äsken esitetyt peijaislaulut.
Karhunpään pyöriminen vadissa on vertauskuvineen sovitettu herätetyn karhun kääntymiseen pesässään.
Niin se ohto kääntelekse kuin pyy pesänsä päällä — vasten miestä valkeata, kohin koivunkarvallista.