Nyljentärunot sekä metsän haltian kutsuminen piikansa pitoihin, härkänsä "häihin" on ilman muuta voitu siirtää metsässä laulettaviksi.
Kehoitus lähtemään liikkeelle tappopaikalta on tässä kohden erittäin valaiseva.
Lähes kuulu kulkemahan, rahakarva kaalamahan, hopea vaeltamahan, miehen miekkojen nenissä, urohoisen väen e'essä — kulkusta kujoa myöten, hopeaista tietä myöten, vaskista vanoa myöten!
Vana merkitsee reen jälkeä ja sopii näennäisesti hyvin talvisen tien kertosanaksi. Mutta toisessa vienanpuolisessa kirjaanpanossa kehoitetaan karhua kulkemaan "kultaista kujoa, vaskista vakoa", jota voisi ainoastaan siten ymmärtää, että on kuviteltu reen uurtavan kujaa eli vakoa lumeen. Luonnollinen selitys on kuitenkin saatavissa suomenpuolisesta kappaleesta, joka myös on karhuntapossa laulettaviin runoihin yhdistetty.
Lähes kulta kulkemahan, hopea vaeltamahan, kultaista kujoa myöten, vaskista vajoa myöten, vasten varvikkomäkeä, vuorta suurta, korkeata'
Kuja ja vaja eivät sovellu metsässä, vaan pihalla liikkumiseen, joko sitten kodasta tupaan tai tuvasta pääkallopuuhun. Tämän puun olemme nähneet kasvavan "mäellä" tai runollisemmin "kultakunnahan kukuilla, vaskiharjun hartioilla". Sitä mainittu "varvikkomäki" eli "suuri, korkea vuori" alkuansa lienee tarkoittanutkin. Sittemmin tappopaikalla laulettuna sen merkitys on siirtynyt korkealla vaaralla olevaa taloa osoittavaksi, kuten todistaa lisäys: "talon keskitanhualle", toisessa suomenpuolisessa kappaleessa, joka on ilmoituksen mukaan laulettu, kun karhua metsästä kotiin vietiin.
Lähtöön kehoituksen oikea paikka ilmenee vielä selvemmin toisista vienanpuolisista kappaleista.
A. Lähe nyt kulta kulkemahan — sivuitse sikojen teistä, poikki porsahan poluista, petäjäisehen pesähän! B. Hopeaista tietä myöten poikki porsasten poluista, sikojen silittämiä, kuuksojen kuluttamia!
Jälkimäisessä sikojen ja porsasten lisäksi tullut kuuksa on sama kuin kuusanka, myös hepoharakaksi nimitetty, joka seuraa metsässä kulkijaa. Tämä on sitten saanut kertosanoiksi toisia lintujen nimiä, joiden tieltä siat porsaineen ovat kokonaan syrjäytyneet.
Lähe kuulu kulkemahan tätä uutta tietä myöten, vasta-aikuista ratoa, tiasen ojentamoa, [t. kuuksojen kulkemoa], varpusen vaeltamoa.