Muutamissa toisinnoissa on porsasten ja sikojen polut vielä kuvattu "vaimojen vanuttamiksi". Sikojen silittämät tiet eivät niinmuodoin ole metsästä, vaan pihasta etsittävät. Mutta kuten jo A. Lähteenkorva samojen häärunoissakin esiintyvien säkeitten johdosta on huomauttanut, ei Venäjän Karjalassa ole sikojen silittämiä pihoja paitsi eteläisimmissä osissa, missä venäläisten esimerkin mukaan on uusimpina aikoina ruvettu sikoja pitämään. Tämä säepari on siis jo Suomen puolelta kulkeutunut joko pihalla laulettujen karhurunojen tai häärunojen mukana.
Karhunpään kuljettamista karsikkomäelle lienevät alkuansa kuvailleet myös seuraavat vienanpuoliset metsästä kotiin kuljettaessa lauletut säkeet.
Jospa mennemme mäelle, itse nosta nokkoasi noron päälle noustessasi, itse käännä kärseäsi, [t. itse turpasi ylennä], mäen päälle mennessäsi!
Keitetylle karhulle kodasta tuotaessa laulettu kehoitus kävelemään kapein kengin ja mustin sukin on metsästä tuloon siirrettynä yhdistetty alkuansa metsänhaltialle osoitettuun rukoukseen, ettei hiihtäjää hiestyttäisi.
Kävele kevein kengin, sukin mustin muikuttele, urohoisessa väessä! Älä hiihata hikehen, äläkä vaahtehen valuta, keveänä keikaele!
Karhukeittoa tupaan kannettaessa laulettuja säkeitä on helposti voitu siirtää tapetun karhun tuomiseen sisälle. Sitä laatua on kysymys pirtin siivoamisesta, joka joskus Vienan läänissä on saanut soman käänteen.
Joko on simoin sillat pesty, mesin lattiat valeltu?
Siirrettäväksi ovat myös hyvin soveltuneet karhun tyynnyttämiset, ettei piikoja ja vaimoja pelkäisi; niin myös varoitukset vaimoille, joita on useampia eri muodostuksia.
A. Vaatetkatten vaimo raukat valkeihin vaatteihin! B. Varokatten vaimoraukat, varokatte vatsojanne, kokekatte kohtujanne! C. Varokatten vaimoparat, jottei karjat kammastuisi, vikoisi emännän viljat, pienet viljat pillastuisi, ohon tullessa tupihin!
Ensimäinen vastaa suomenpuolista karhun rauhoittamista sillä, että vaimot ovat jo valkeissa, toinen esittää ikivanhan perusteen, miksi naisten oli varottava karhua, kuten kaikkia henkiolentoja: vainajat näet pyrkivät syntymällä uudesti ilmoille. Nähtävästi samasta pelosta ei raskaan naisen sallittu mennä ruumista katsomaan eikä saattaessa arkkua liki tulla. Viimeinen kappale on ilmeisesti uudemman ajan muodostama muunnos.