Niin on vielä luvan kysyminen tupaan tulla, juhlallinen sisään astunta sekä puhtaalle puulle, hyvälle laudalle asettaminen, joka luonnollisimmin keittoastiaan soveltuu, muutamissa suomenpuolisissa toisinnoissa tapetun karhun sisälle kantamiseen siirretty. Vermlantilaisessa katkelmassa, joka mainitaan lauletun "karhua tupaan tuotaessa" kysytään poikien ja piikojen ovesta pois käskettyä:
Sopiiko turpa tupahan,
nenä nelisoppisehen?
Tämä säepari kuuluu kieltämättä karhun päävadin kantamiseen, jonka kohdalla sen olemme tavanneetkin.
Vienan läänissä välistä lohdutellaan metsästä tuotua karhua samaan tapaan kuin puuhun kannettua karhunpäätä:
Ei sua pahoihin panna, pannaan paikkahan hyvähän, piispan pitkiksi hioiksi, esivallan vaattehiksi.
Jälkimäinen säepari on lisätty Suomen puolelta kulkeutuneesta Ketun valituksesta, joka kuvailee ketunpoikien kohtaloa.
Vienanpuoliset toisinnot tavallisesti päättyvät neuvotteluun, minne nyljetty karhunnahka on pantava, esim.
A. Minne vienen vierahani? 1. Vienenkö päähän pintalauan, alle kuulun kurkihirren? 2. Rahinko rautaisen nenähän, petäjäisenkö penkin päähän? 3. Tuohenpa kuuluni kuletan, isäntien istuimille.
B. Tuonneko vienen vierahani? 1. Alle kaunihin katoksen, päälle pitkän pintalauan? 2. Honkaisehen huonehesen, petäjäisehen pesähän? 3. Pöyän kultaisen nokalle? Tähän lasken laukkuseni.
C. Mihin heitän hempuseni? 1. Rautaisen rahin nenähän, tuolin kultaisen kukulle? 2. Kahen lautsan laskimille? 3. Panen aitan parven päälle, ituja iättämähän, [maltasia] maistamahan,