Muutamissa Haltianpuhutteluissa nostatetaan paitsi omaa luontoa lisäksi molempain vanhempain:
A. Isäni luonto, emäni luonto, päälle luontoni omani B. Ison luonto, eukon luonto, oma luontoni ylitse.
Eräässä inkeriläisessä toisinnossa yllytetään "yhdeksän luontoa".
Synnyn vastakohtana on ottoluonto, jonka voi saada sekä vainajilta että paikallistuneilta haltioilta. Kuolleilta sen voi ottaa kolmesti sylellään mittaamalla riihtä, jossa on kuollut, tai halaamalla hautausmaalta kaivamaansa ruumista taikka pääkallon läpi viinaa ryyppäämällä. Kirkon kiertämällä jouluna jumalanpalveluksen aikana kolmesti ja vuolemalla hopeaa kirkon perinurkan alle sai sellaisen luonnon, että jos kenelle pahaa ajatteli ja kirosi, niin se tepsi pahemmin kuin oli ajatellut; pelkkä ajatteleminenkin ilman kirousta vaikutti. Mutta kalman rikkeistä päästettäessä se luonto oli hyvä, sillä kalmanväki pelkäsi kirkonhaltiaa.
Viljelysmaalta sai luonnon juhannusaamuna ryyppäämällä viinaa pullosta, jonka kolmea viikkoa ennen oli pellon ojaan pannut, puoleksi kätkien mullan sisään, puoleksi auringonpaisteeseen jättäen.
Tulisijasta voi ottaa luontoa panemalla sinne torstaipäivänä riepuun käärittyjä suoloja, joiden antoi siellä olla kolme torstaita. Niitä suoloja suuhun pistäessään ei pelännyt toista tietäjää.
Metsänväen luonnon omisti panemalla viinaa korkittomaan pulloon ja hautaamalla sen muurahaispesään, jossa antoi olla yhdeksän vuorokautta. Miehiselle henkilölle se oli asetettaa koirakseen, s.o. suippopäiseen, naishenkilölle naarakseen, s.o. leveä-päiseen muurahaispesään ja juhannusaamuna juotava. Puustakin sai voiman ottamalla kolme yhdeksää pihlajaa ja etsimällä suurimman kankaalle kaatuneen hongan, jota piti lähteä lyömään tyvestä latvaan asti, joka lyönnillä hokien: "juuren alta voimani!"
Vedenväkeä sai luontonsa avuksi ottamalla kosken alta, kun kevättulva oli korkeimmillaan, pyörteestä vettä ja vaahtoa; sillä oli pestävä päänsä ja juotava vesi kaikki. Jos tahtoi luontonsa pahaksi, niin oli vesi otettava vastapäivään pyörivästä pyörteestä panematta minkäänlaista lunastusta sijaan: mutta hyvää luontoa halutessaan myötäpäiväisestä pyörteestä, vuollen hopeata, tinaa ja vaskea paikalle.
Sekä vedestä että kalliosta tuli luonnokkaaksi panemalla itkevän kallion hikeä ja koskessa yhdessä kohden pyörivätä vaahtoa kiehuvasta lähteestä ammennettuun veteen ja sillä päänsä pesemällä. Liian laimea luonto oli myös parannettavissa siten, että maanalaisesta purosta tai kiehuvasta hetteestä noudettuun veteen lohkoi vanhan puukon kärjellä kolme murua päivänpaistamattomasta kalliosta, sitten meni sen veden kera jättiläisen haudan päälle ja siinä pesi silmänsä ja kasteli päänsä. Pyyhkiä ei saanut, ja loppuvesi oli kaadettava jättiläisen hautaan.
Mutta tavallisesti kallionvoima otettiin yhdessä ukkosen voiman kanssa. Kun ukkosilma kuului ensikerran, piti juosta kalliolle ja ristiin kolmesta kohti mitata se kallio; silloin tuli ihmiseen ukkosen voima ja kallion voima. Nostohaltia otettiin vielä siten, että ukonilmalla kalliolla alasti innosteltiin ja sadevedellä, joka oli jäänyt kalliolle lammikoksi, pestiin pää.