Yksistään ukkosen antama luonto voitiin saada ottamalla multaa jalkojensa alta ja panemalla päänsä päälle. Tai hyppäämällä kosken kivelle ja viskaamalla vettä yli päänsä rukoiltiin Ukolta haltiata. Tämän sai ilmankin käsitemppua, kun keväällä ensi kerran ukkonen jyrisi, pyytämällä kovasti: "tuo Ukko luontoa!"
Ukkosen ja pihlajan yhteyteen viittaa seuraava taika luontoa nostattaessa. Oli otettava kolmesta yksikantaisesta pihlajasta kappale ja myrskyn kaataman puun luoksi tehtävä tuli, johon pihlajainkappaleitten toiset päät pantiin. Niiden toisista päistä tirsuva vesi otettiin astiaan; sen kera mentiin, kun keväällä ensi kerran ukkonen kuului, myrskyn kaataman juurikan alle ja juotiin vesi.
Ennen esitetystä eripaikkaisen "väen" otosta "luonnon" ottaminen eroaa siinä, ettei tätä pantu noitakukkaroon tai muuhun erilliseen säiliöön, vaan lääkkeen tapaan otettiin joko "ulkonaisesti" päälleen valamalla tai "sisällisesti" nielemällä taikka "sähköisesti" hermovaikutuksena. Erityisesti on huomattava, että ukkoselta täten luonnon ottaminen on yleisempää kuin ukkosenväen esineellisesti säilyttäminen riepuun käärittyinä kivenmuruina tai tulikuppiin pantuna multana. Samalla tietäjällä mainitaan olleen toiselta puolen "vedenväki ja metsänväki", toiselta puolen "ukkosen voimalla nostettu luonto".
Niinikään runoissa harvoin mainitaan Ukon mullat.
Ukko mulle mullat antoi,
Ukko mullat, Ukko rauat,
Isä ilman iskuneuvot,
joilla ma kotisi poltan.
Ukon väki on kyllä hyvin tavallinen, mutta ei väkijoukon, vaan voiman merkityksessä ja sen kera vaihdellen.
A. Anna Ukko uuluasi, väkeäsi mies väkevä! B. Ukon voimalla Jumalan. G. Väki Jeesuksen väkevä, Ukon voima voimallinen — kanssani karehtimahan! D. Ei minun väki väkevä Jumalan väki väkevä Herran valta voimallinen, väk' Ukon, väki Jumalan. — Jyskä kuin Ukon jyrynen, välkä kuin Ukon väki!
Kolmantena mainittu loitsukappale liittyy yhteen niistä harvinaisista taioista, joissa Ukonmultaa käytetään. Tämä kaikki osoittaa ukkosenväen myöhemmyyttä muuhun paikalliseen haltiaväkeen verraten.
Samoin kuin vainaja ilmestyi ihmisen oma haltia unissa. Piti yhdeksän kiiltomatoa pusertaa rikki käsissään ja silmiinsä hieroa, sitten asettua muutetun huoneen kynnysalle lukemaan Luonnonnostatus-sanoja, niin näki unia.
Unenhaltiaa nimitettiin unikakkias eli unikekko. Unenhaltiain nimityksiä ovat myös kirkonkakkiainen ja metsänkakkinen.