Että nämä rukoukset jo alkuansa on kristilliselle pyhimykselle omistettu, ilmenee seuraavista Annikkiin, Tapion tyttäreen kohdistetuista pyynnöistä:
A. Avoa rahainen aitta, metsän linna liikahuta — En minä pyhänä pyyä, aina arkena ajelen. B. Jätä auki aitan ukset miesten mennessä metsälle Jumalalta pyytämähän, Luojalta anelemahan.
Metsäalueen vertaaminen aittaan ulottuu niiden sisällykseenkin turkiseläimiä kuviteltaessa jo valmistetuiksi esineiksi.
Visko viisi kinnastasi,
kymmentä kypereäsi!
Tavallisimmin kuitenkin niiden myyntiarvo on vertauksen pohjana.
Metsästäjä ne rinnastaa oman tarjoamansa kullan ja hopean kera:
Tule kullan muuttehelle metsän linnan liepehelle! Annan kullat kullistasi, hopeat hopeistasi.
Kultaa ja hopeaa eivät ole ainoastaan Annikin antimet, joita häntä pyydetään laskemaan liikkeelle:
Laske kulta kulkemahan,
hopeainen liikkumahan!
Kultaiset ja hopeaiset ovat myös kujat ja tiet, joita myöten hän juoksee kulta- ja helmikoristeissaan:
Juoksi kultaista kujoa, hopeaista tietä myöten, kaulassa heleät helmet, korvat kultakoltuskoissa, silmänripset simpsukoissa, — pää kullan vipalehissa.