A. Sant[t]a Anni, armas muori, kehrää mulle punainen lanka, sinilanka siuvuttele rautaisella rukkilalla, vaskisella värttinällä kahen kallion välissä, kolmen vuoren konkelossa! B. Santta Anni, armas neito, tuolin kultaisen kukulla, rahin rautaisen nenässä kehräsi punaisen langan, langan mustan muiahutti kehrällä hopeisella, vaskisella värttänällä.
Huomattava on, että Annia tässä nimitetään vuoroin neidoksi vuoroin muoriksi. Myös metsänhaltiana Annikki esiintyy näillä molemmilla määreillä.
Toiselta puolen rukoillaan Annikkia "Tapion emäntää":
Naita meiän miehiämme, uuista uroitamme metsän mielityttärille, karvarinnoille kavoille!
Toiselta puolen Annikkia avainpiikaa kehoitetaan:
Soitellos metinen pilli, simapilli piiparoita korvalla ehon emännän! Et emäntä lienekänä, jos et piikoa pitäne, sata piikoa pitäne.
Välistä siirrytään taas emännästä piikaan seuraavasti:
Et emäntä lienekänä, kun et piikoa pitäne, kolmea avainta vyöllä. Etpä piika lienekänä, kun et aittoa avanne —. antane avattuasi.
Taikka kuvaillaan mitenkä Annikki "tytär Tapion":
Piti piikoa yheksän,
viisi kuusi käskyläistä.