Siitä muodostunut on laulajan vakuutus:
Miellytän metsän emännän,
korven eukon kostuttelen.
Edelleen on mieluisuus käsitetty metsälle tai emännälle oleellisena ominaisuutena.
A. Mieluisan metsän emäntä,
Tapiolan tarkka vaimo!
B. Mielus Metsolan emäntä —
mielly meiän miehiimme!
Tämä mielus Metsolan emäntä voi saada kertosäkeekseen myös "Tapiolan tarkka neito". Sama määre: mielu (mielo, miely eli mieli) on metsän tytöllekin annettu:
Metsän tyttö, mielu neiti, mieluttele metsiäsi!
Mielu sanasta on viimein johdettu naisellinen nimi sekä -tar että -kki päätteen avulla. Metsän emäntänä esiintyy jo Suomen puolella Mielutar eli Mielotar, kerran kumpikin, sekä kahdesti Mielikki, joka ilmeisesti on Annikki nimen mukaan muodostunut.
Mielotar muodosta vääntynyt on eräässä Puunsynnyssä Mierotar "metsän miniä", jonka edellä käy Malitar "vanha vaimo". Malitar on alkuaan Maritar s.o. Neitsyt Maaria, jonka tulemme puitten kylväjänä tapaamaan. Näissä nimissä on vain tapahtunut dissimilatio, r:n ja l:n vaihtuessa.
Mierottaresta on edelleen muuntunut Miiriitär "metsän miniä", minkä mukaan on muodostunut seuraavakin säe: "Kuuriitar metsän kuningas", josta edempänä. Tästä taas on Lönnrotin toimittamissa Loitsurunoissa laitettu Mielikin ehon emännän vastine hänen epäsuosiollisena ollessaan: Kuurikki "kova emäntä".
Myös Muurutar "metsän emäntä", jota kalastaja rukoilee: