Ota virpu viittä syltä, salko seitsensä satoa, jolla merta meurutat!
on ilmeisesti meurutaa sanan vaikuttama erehdysmuoto Mielutarta. Itse Mieluutar esiintyy kerran veden emäntänäkin.
Merkityksellisesti Mieluttaren mukaan muodostuneena on lisäksi mainittava: Lemmitär "metsän emäntä", johon verrattakoon säepari:
Mielly metsä, kostu korpi,
lepy lempeä emäntä!
Metsolan neidin mainesana metinen on yhdistetty metsän meden eli oluen pyyntöön:
Tuo mulle metsän olutta, metsän mettä juoakseni: metsäss' on olutta paljon, metsässä mesi makea.
Samaa mielikuvaa edustavat haltian karhulle kantama mesipurtilo sekä vanhassa E.N. Setälän löytämässä karhurunossa vuodelta 1675 tavattavat säkeet:
Juo metsän mesipikari metsän neieen kainalosta, ällös juoko miehen verta — Siitä mä sinun ottelen metsäisestä mättähästä simaiselta neitiseltä.
Tässä mainitun simaisen neidon ohella tavataan vielä siman eukko.
Määreestä metinen eli simainen on muodostettu Simanter (<. Simatar) "metsän emäntä" sekä "metinen neito" Melikki eli Mesitär. Viimeksimainitusta on muodostunut Metsätär, kuten sen edellä käyvä Kuitar selvästi osoittaa: