Paista Kuitar kuinen kakku, Metsätär mesinen leipä, jolla metsän miestuttelen, korven synkän kostuttelen!
Kuitar vuorostaan, joka johtuu rasvaa merkitsevästä kuu sanasta, on muunnettu Kuuttareksi, joka sitten kertosanakseen saa Päivättären:
Paista Kuutar kuinen leipä,
Päivätär metinen leipä!
Tapion vaimon mainesanasta tarkka on Kantelensynnyssä joskus laitettu Tarkotin "metsän emäntä" tai Tarkoin "its' metsän isäntä" ynnä samannimiset veden emännät.
Vielä on huomattava metsän ja sen haltiain sininen väri, jota viheriän asemesta runoissa käytetään:
A. Lämpiä salo sininen!
B. Sininen on salon isäntä.
C. Sinisirkku metsän emuu —
Sisällä salon sinisen.
Sinisukka suon emäntä ja siniviitta viidan eukko ovat ennen mainitut, samoin sinipiika metsän tytön kertosanana. Ehdottomasti johtaa pyhän Annan viheriän kaavun mieleen seuraava säepari:
Annapa metsän emäntä,
siniviit[t]a velvollinen!
Myös Ampiaisen puhuttelussa tavataan "sininen metsän miniä", josta nimikin Sinitär ("sinun sukusi") on kehittynyt.
Toisissa Ampiaisenluvuissa on puhuteltu: "siivekäs metsän emuus", Siivikko "metsän emonen", Siivikki "metsän miniä" sekä Siilikki "metsän miniä tai emäntä".