Mielikin ohella Kalevalassa (UK 14: 217) tavattava metsän emännän nimitys Mimerkki esiintyy ainoasti yhdessä kirjaanpanossa, mutta samalla sekä isännän että emännän nimenä:
Mimerkki metsän isäntä, havuhattu, naavaparta! Mimerkki metsän emäntä, tinatuppi, vyö hopea!
Selityksensä se saa toisista Metsänlukujen säkeistä:
A. Himmerkki metsän emäntä!
B. Metsä Himmerten kuningas!
Himmerkki ei ole muuta kuin ruotsin himmelrik, 'taivaan valtakunta'. Siitä väännetty Himmerten osoittaa, mikä sija ja yhteys sanalla alkuaan on ollut. Täysin selvä on Karhunsynnyssä kummina toimiva itse Himmerkin kuningas. Tulenluvuissa kutsutaan avuksi Immerkin, Himmerkin, Himmertin eli Himmelin kuningas. Määreestä on se tässäkin tapauksessa toisinaan muunnettu nimeksi: itse Himmeri eli Immerkki kuningas. Immerkistä on yksinkertaisesti takaheiton kautta muodostunut Mimerkki.
Muutamassa Peuran luvussa ilmaantuu Tapion tyttären nimenä Lumikki, jota rukoillaan: "luikuta lumikkiasi!" Eräs Pakkasen luku alkaa:
Lumikki hevosen varsa, Lumikki tytär Tapion imetteli poikoansa riippuvilla rinnoillansa.
Toisessa Pakkasen luvussa saa itse pakkanen nimen Lumikki:
Nimi tuolle pantanehan —
Lumikki hevosen varsa.
Sana johtuu talvikon eli tallitoukan luvun alkusäkeestä: "Lumikki lumelle syntyi".