Nimen vaihtelevat muodot ja siihen liittyvät naispuolisten pyhimysten nimet viittaavat siihen, että tässä piilee miespuolisen pyhimyksen nimi, joka ei ole enää henkilönnimenäkään käytännössä ja siitä syystä monella tavoin vääntynyt. Siitä selville päästäksemme on meidän ottaminen huomioon vielä muutamia metsän emännän nimiä: Kuitio "ohdon emäntä", Hyperä "hyvä emäntä", jota seuraa "metsän Anni", samoin Hyyperö eli Hyypiö "hyvä emäntä". A.V. Koskimies (Forsman) Tutkimuksessaan Suomen kansan persoonallisen nimistön alalta ei tunne muuta -io (-iö) päätteistä nais-nimeä kuin juuri Hyypiön, eikä -rä (-rö) päätteistä enempää kuin kaksi, joista toinen on Hyperä ja toinen yhtä epäiltävä. Mainitut metsän emännän nimitykset ovat siis käsitettävät miespuolisiksi metsän isännän nimiksi. Näihin kuuluu vielä Huijutar "metsän miniä" yhdessä Ampiaisenluvussa.
Niinkuin näimme, vaihtelevat alkukerakkeina k ja h, joista jälkimäinen on alkuperäisemmäksi katsottava, koska edellinen on helposti voinut tulla sijalle alkusoinnun vaikutuksesta (kuningas). Seuraava ääntiö on ollut epäilemättä u, joka ainoasti harvoin on siirtynyt y;ksi hyvä sanan seuratessa. Hu- alkuinen metsästyksen suojelija on helppo löytää pohjoismailla palvottujen pyhimysten joukosta. Ranskalaisen herttuan poika Hubertus, joka kuoli piispana v. 727, oli ollut kiihkeä metsästäjä. Kerran pääsiäisviikolla metsästäessään hän kohtasi valkean hirven, jolla oli sarvien välissä loistava risti; samalla hän kuuli äänen, joka häntä vaati luopumaan entisestä elämästään ja kääntymään hengelliselle alalle.
Hubertus nimen lopputavuu on paraiten säilynyt suomalaisen runon muodoissa Huitua ja Kuitua, keskitavuu on tallella muodoissa Hyperä ja Hyyperä, joissa b:n vastineena on p. Tavallisesti kuitenkin on b ääntiöiden välistä kadonnut, e on siten liittyneenä u äänteesen muuntunut t:ksi, joka kaikissa muodoissa u:ta seuraa. Sama kahtalainen muunnos on todennettu nimessä Tiberias, josta runoissamme on muodostunut toiselta puolen Typeria ja Tyypevi ja toiselta puolen Tyyriä ja Tyrjä. Muodoissa Kuihkamo, Kuihkanen ja Kuihtana i:n ja kerakkeen välinen h lienee selitettävissä k:n tieltä väistyneestä alkukerakkeen h:sta. Mutta yleensä näyttävät enimmän vääntyneet muodot Hubertus nimeä olevan kansanjohdannaisia. Kuippana muotoon on Renvallin yhdistämä sana kuikkana voinut vaikuttaa. Kuihkamo ja Kuihkanen voidaan verrata sanaan kuihkata, 'huhuilla metsässä paimenten tavoin'. Huuhkana lähentelee huuhkajaa, jota Hyypiö merkitseekin. Selvästi kertosäkeen aiheuttama väännös on Kulkia.
Kulkia metsän kuningas, metsän käyjä käyretyinen.
Huuhkanan metsän kuninkaan ja Annukan metsän emännän väliin ilmaantuu kolmanneksi Iivana metsän isäntä. Toisen kerran tavataan Iivana ja Annukka kahden. Oudolta tuntuu Johannes nimen venäläisperäinen Iivana muoto Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa, joten tekisi mieli olettaa tässä alkusoinnun vaikutusta (isäntä). Mutta korvessa elänyttä Johannes Kastajaa kunnioitettiin ainakin Ranskassa metsäneläinten vartiana ja karjan suojelijana.
Suomessa Johannes esiintyy useimmiten ristijänä. Karhun:
Juhannes Jumalten pappi ristiäksensä lupasi.
Sitä vastoin kun Yhdeksän taudin synnyttäjä häntä rukoilee:
"Johannes pyhä ritari, tule risti lapsiani, nimitteles poikiani!" Johannes on taiten vasten: "En minä pahoja risti, enkä kasta kauhehia."
Taikka milloin: