A. Juonetar metsän jumala!
B. Juonitar metsän emäntä!
G. Juoletar ukko kaunis,
veen kultainen kuningas!
Juonettaren tosin voisi selittää runolliseksi metsän juonen personoimiseksi, kuten samassa Metsänluvussa esiintyvä Uramatar lienee yhdistettävä seuraavassa säkeessä tavattavaan ura sanaan:
Uramatar uusi piika, älä uuista uria, varateitä vahvistele! Yks' on juoni juostaksesi.
Niinikään Juoletar, jota rukoillaan saukonpyynnissä ja siitä syystä veden kuninkaaksi puhutellaan, voisi olla juola-kasvista johdannainen. Juolukan ruotsinkielisenä nimityksenä on utterbär, 'saukon marja'. Ganander asettaa Juolettaren puolisoksi Hillervon, joka oli "saukon oma emuu" ja "veen ehtoisa emäntä". Myös Hillervo voitaisiin suomarjan hillan tai kärpänsukuisen hillerin avulla selittää.
Mutta Juonettaren ja Juolettaren määresanat Jumala ja ukko ynnä kuningas eivät ole naispuolisia. Lönnrot Loitsurunoissaan on Juolettareen nähden, josta runomitan vuoksi on venytetty Juolehetar, yrittänyt saada aikaan yhdenmukaisuutta muuttamalla ukon akaksi ja kertosäkeen lainaamalla Hillervolta. Kuitenkin ovat juuri määresanat oikeita ja nimet väännettyjä. Hillervo ei ole edes päätteeltään naispuolinen, enempää kuin ennen esitetty Tellervokaan. Jos pyhimyksen nimestä Juhannes > Juones on johdettavissa Juonetar siitä Juoletar, niin kenties myös Hillervo ynnä sisiliskon syntyä mukailevassa Vasken synnyssä esiintyvä Hilajatar "Hiitten neito, vaskivattalan sikiä" voitaisiin yhdistää Hilarius nimiseen, opiltaan kuuluisaan pyhimykseen, jota rukoiltiin avuksi käärmettä vastaan.
Vielä mainittava "metsän isäntä" on Rauhio, jota puhutellaan eksynyttä lehmää metsän peitosta päästettäessä. Rauhio on mahdollisesti suomalaisen lausunnan synnyttämä väännös matkustajain ja vuorimiesten suojelusenkelin Rafaelin nimeä.
Yhdessä Metsänluvussa esiintyvä Rammikko "rahojen vanhin",[57] jota rukoillaan:
Raskuta rahaista kättä,
kirjokättä kiimoittele,
tavoittanee Erasmus nimeä, josta on käytetty lyhennysmuotoa Rasmus. Pyhä Erasmus eli 4:nnellä vuosisadalla piispana Palestiinassa ja vetäytyi erakkona korpeen, jossa eläinten kerrotaan kokoontuneen hänen jalkainsa juureen. Saksassa hänen apuaan anottiin karjantauteja vastaan ja kuvailtiin hänen voivan tehdä rikkaaksi. Tanskassa luettiin sunnuntaisin rukous, jossa häneltä pyydettiin jokapäiväistä elantoa seuraavan viikon varalle.
Nuoremman miespuolisen metsänhaltian eli Tapion pojan olemme jo tavanneet Pellervo nimisenä. Kalevalasta tunnettu nimi Nyyrikki perustuu pariin ilomantsilaiseen kirjaanpanoon. Tämä on epäilemättä sama kuin Agricolan mainitsema karjalaisten jumala Nyrckes, joka "oravat antoi metsästä". Naisellinen -kki pääte on ilmeisesti muodostunut runomitan vaatiessa kolmea tavuuta. Alkuperäisen -rk- yhtymän on säilyttänyt muoto Nyrkys parissa Karhuntappo-runon toisinnossa: