Eine sana tavataan sekä haltia että voima sanojen yhteydessä:
A. Etsi einehesi, hae haltiasi! B. Ei maa voimoa uuvu, eikä nurmi einehiä.
Eine-eukko eli einetten emä rinnastetaan niinikään hengenhaltian tai
Jumalan kanssa:
A. Nousi ennen eine-eukko, hengen haltia havaitsi ennen noian nousematta. B. Tuliko jo tunti Jumalasta, apu einet[ten e]mästä'? C. Tule turva Jumalista apu [ei]netten emistä, vara vaimoista hyvistä!
Huomattakoon vielä seuraava säkeistö, jossa Jumala "hengenhaltiana" sekä "hyvinä vaimoina" luonnon tyttäret mainitaan:
Tule turva Jumalasta,
helppo hengen haltiasta,
vara vaimoista hyvistä,
turva luonnon tyttäristä!
Itse haltia sanan suhdetta kristilliseen Jumalaan kuvaa
Suomen itä-Karjalassa muistiinpantu selitys kysymykseen, miksi
vastasyntynyttä lasta pidetään haltiattomana: "haltia on, kun
Jumala katsoo ihmistä, haltia on ristittyhengen tervehdys."
Että Neitsyt Maariaa ja hänen nimikkosisariaan on runollisesti sanottu Luonnottariksi, on ilmeistä. Mutta Luonnotar esiintyy välistä mainesanoilla: "metsän miniä" ja "Tapion tytär", jotka olemme nähneet erikoisesti tarkoittavan Maarian äitiä, Annaa. Näihin liittyy myös ainokainen länsisuomalainen esimerkki luonnonpiian esiintymisestä:
Metsän neitsyt, luonnon piika, ole mun karjani paimen!
Luonnotar yleisessä merkityksessään vastaa "naishaltiaa" ja tarkoittaa siis naispuolista _yli_luonnollista olentoa. Luontoa vastaavaa skandinaavilaista natur sanaa on huomautettu aikaisemmin käytetyn haltiasta, s.o. yliluonnollisesta voimasta tai olennosta; náttúrligr vanhassa norjankielessä on merkinnyt sekä "luonnollista" että myös "yliluonnollista".