A. Tule neito tuoalta, etelästä päivän alta! B. Neitsyt Maaria emonen etelästä tuli liehutteli.
Etelän käsitteestä on muodostunut nimitys Etelätär, jota Ganander mainitsee rukoillun seuraavin sanoin:
Etelätär neiti nuori, iätä iästä pilvi, nosta lonkka luotehesta, syrjin yhtehen syseä, lomatusten lonkauta, sa'a mettä taivosesta, sima pilvistä pirota teoksille tehtäville!
Yleisesti esiintyy Etelätär eli Suvetar vienanpuolisissa
Karjanluvuissa ja Maidonsanoissa:
A. Suvetar hyvä emäntä, työnnä lehmäni leholle! B. Nouse karja katsomahan! C. Kyllin syötä, kyllin juota, kyllin kylläisnä elätä, yöt sui suka käessä, päivät vihko kainalossa! D. Suvetar valio vaimo! — Käy sie läävä läänimässä! E. Suvetar valio vaimo, Etelätär luonnon eukko, suka kultainen kuvoa! F. Kaivo kultainen kuvoa kahen puolen kartanosta, kusta karja vettä joisi! — Anna uhkuvat utaret hettehistä heiluvista, mairehista maaemistä! G. Heilutteles helmojasi veneheksi vuotajaksi — turpehista tuorehista! H. Suvetar hyvä emäntä, neiti pilven lähimmäinen, — maitoammehet avoa!
Kuka Suvetar oli Etelätär on, voimme arvata, paitsi siitä, että tätä nimitetään vuoroin neidoksi, vuoroin vaimoksi, myös mainesanoista hyvä ja valio, sekä lisänimistä luonnon eukko ja pilven neiti. Täysin vastaavissa toimissa tapaamme Neitsyt Maarian:
A. Sa'a mettä taivosesta, Saa mettä latvalleni! B. Tule tänne, tarvitahan, katsomahan karjoani! C. Yöt seiso suka käessä, päivät vihko kainalossa, sekä syötä jotta juota! D. Heruttele, tuorustele moihuvasta maaemästä, turpehesta tuorehesta, herasesta mettehestä! E. Maitoarkkunen avoa!
Niinikään Neitsyt Maarian asemella ilmaantuu Suomen Karjalassa Etelätär ilman impi puitten kylväjänä, samoin suvityttö kylyn lämmittäjänä ja meden tuojana. Samaa tarkoittanee Tulensynnyssä taivaista tulta hoitava kesän eli kesyen tyttö.
Iän tyttö, lännen neito,
etelän emäntävaimo.
Uudemmassa kirjaanpanossa on näiden säkeitten välissä vielä:
"Pohjolan pojan kosima."