Eriksensä esiintyvät vienanpuolisissa Karjanluvuissa pohja ja länsi suven kertosanoina:
A. Pohjan veitikka verevä, suven suoria kananen, sie olet kaunis karjapiika, karjapiika pikkuruinen, olet maan onnessa olija, pientaressa pieluksilla! Ponnistates polvillesi, kykeneppäs kyynäspäilles, käsin kääri vaattehesi, hienot helmat hemmuttele! B. Suvetar hyvä emäntä, länsi läävä[n] pohjimmainen, lääväpiika pikkarainen,[74] tules luota katsomahan! C. Suvetar hyvä emäntä, lännen läävän pohjamainen, Etelätär neiti nuori, jok' oli karjan katsojana, viitsijä emännän viljan, yöt seisoi suka käessä.
Näihin kappaleihin verrattava on Maarian kiiruhduttaminen käärimään kokoon hameensa helmat ynnä tälle "pikkaraiselle karjapiialle" osoitettu pyyntö "karja katsomahan, viitsimähän emännän vilja".[75]
Itä sanasta johtunut Itäjitär mainitaan joskus Suomen pohjois-Karjalassa puitten kylväjänä, samoin kuin Etelätär, jopa yhtäläisin mainesanoin ilman impi eli äiti.
Toinen muoto Idätär esiintyy Vienan läänissä Suvettaren eli Etelättären sijalla sekä karjan hoitajana että maidon antajana ynnä yhtäläisin mainesanoin hyvä emäntä, luonnun tyttö ja pilven neito.
A. Iätär hyvä emäntä, Luotehetar luonnon tyttö, neiti pilven päällimäinen, käy yöt suka käessä! B. Iätär hyvä emäntä, neiti pilven luotehikas [t. luotehinen], maitoammehet avaos!
Pilven yhteyteen asettaa Idättären vielä seuraava lehmän poikimisen jälkeen luettu rukous:
Iätär hyvä emäntä, iätä iästä pilvi, laske päälle lainehien, — suonet solmuista keritä!
Idättären kertosanana käytetty Luotehetar ilmaantuu myös erikseen vienanpuolisessa Aarteenluvussa:
Luotehetar luonnon tyttö, mannun eukon palkkalainen, jok' oot vuoren vartijana, raha purnun paimenena, anna mulle avaimia, lainoa läpäksimiä, jolla aartehet avoan! En kuluta kultiasi.